Ajatuksia kilometrikorvauksista

Mitä ovat kilometrikorvaukset? Työnantaja voi maksaa työntekijälle kilometrikorvauksia (0,45snt/km) työntekijän omalla autolla tekemistään työmatkoista. Työmatka tarkoittaa eri asiaa kuin asunnon ja työpaikan välinen matka. Työmatka on tehty johonkin muualle, kuin varsinaiseen työntekemispaikkaan (eli sinne normaalille työpaikalle).

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) on todennut Ylelle antamassaan haastattelussa, että kilometrikorvauksia tulisi pienentää alueilla, joilla julkinen liikenne toimii hyvin. Tulkitsen tämän niin, että Kyllönen tarkoittaa pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun alueita. Kyllösen mukaan kilometrikorvaukset eivät ole ajan tasalla, koska ihmisille on kannattavampaa käyttää työmatkoilla omaa autoa kuin julkista liikennettä. (Yle uutiset.)

Veronmaksajien keskusliitto on omassa tiedotteessaan ehtinyt jo kommentoida, että kilometrikorvauksissa on kyse työstä aiheutuvista kuluista jotka työnantaja voi verovapaasti maksaa työntekijälleen. Tähän toimivaan järjestelyyn ei pitäisi puuttua. Lisäksi Veronmaksajien edustaja toteaa, että "kilometrikorvausten rajoittaminen merkitsisi työntekijän omaisuuden siirtämistä työnantajan käyttöön ja työnantajan kulujen siirtämistä työntekijän maksettavaksi". (Veronmaksajien tiedote.)

Näkökulmia:

1. Kilometrikorvaukset ovat mukava lisä tilipussissa.
Esimerkiksi Helsinki-Tampere-Helsinki -välisestä matkasta voi laskea itselleen 162 euron lisän päivän "ansioihin". Kilometrikorvaukset houkuttelevat käyttämään omaa autoa.

2. Oman auton käyttö tuo joustavuutta.
Jos työnsä vuoksi joutuu vaikkapa Pirkanmaan seudulla kuskailemaan tavaraa paikasta toiseen ja työhön kuuluu visiittejä eri asikkaiden luona, oman auton käyttö tuo aikatauluihin joustavuutta ja helppoutta tilanteissa, joissa työnantajalla ei ole työntekijälle annettavaksi autoa. Omalla autolla voi vaikka välillä piipahtaa kahvilla ja pullalla paikallisella huoltamolla ja jatkaa siitä suoraan seuraavaan sovittuun paikkaan. Bussilla sompaileminen painavien mappien ja korjattavien esineiden kanssa olisi työlästä ja suorastaan hankalaa. Pitäisikö työntekijän tällaisessa tapauksessa hakea poikkeuslupaa, joka säädettäisiin vain tällaisia tilanteita varten, ja joka monimutkaistaisi verojärjestelmää lisää? Ja lisäisi kikkailua verosuunnittelussa. Missä menisi tarpeellisen raja? Kuinka painavaa esinettä ei voisi enää julkisessa liikenteessä kantaa?

Omalla autolla kulkiessa voi lisäksi napata kyytiin tyttären, poikaystävän tai mummun, joka haluaa vapaapäivänään piipahtaa Helsingissä ostoksilla. Ja näin säästyy mummun eläkerahat.

3. Julkisen liikenteen käyttö mahdollistaa töiden tekemisen liikkuessakin.
Bisneshytissä junassa sähköpostin kirjoittaminen sujuu ja matka kulkee kuin itsekseen. Mutta entä jos matkaa ei käytä töiden tekemiseen vaan vaikkapa nokosiin? Miksi ei? Kuka siitä tietäisi? Voisiko julkisen liikenteen käyttöön kannustaa muulla tavoin, kuin pienentämällä kilometrikorvauksia alle todellisten kulujen? Täytyykö meidän ylipäätänsä olla niin tehokkaita, että jopa junassa on tehtävä töitä? Voisiko olla työnantajan kannaltakin olla antoisampaa, jos työntekijä vaikka vaihteeksi katselisi maisemia ja vain (?) olisi?

4. Etätyö.
Aikana, jolloin lähes jokaisella on mahdollisuus olla tavoitettavissa mihin aikaan tahansa ja missä tahansa, on ihan uskomatonta, että etätyötä on lähes mahdotonta tehdä. Esimerkiksi viimekesäisessä työpaikassani (joka ei ollut mikään ihan pieni konserni), etätyön tekeminen ei ollut virallisesti hyväksyttyä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sellaisinakin päivinä, jolloin en nähnyt ketään työtoveriani, jouduin siirtymään aamulla läppärini kanssa erilliseen toimistotilaan. Miksi? Tämä tuntui vielä typerämmältä kuin autolla ajaminen kokoustamaan, sillä asunnon ja työpaikan välisiä matkoja ei tälläkään hetkellä korvata.

Meillä on jopa olemassa ilmaisia ohjelmia esimerkiksi videopuheluita varten, mutta silti etätyön tekeminen tuntuu suurimmassa osassa firmoista olevan lähes poikkeus. Toisaalta ymmärrän työn ja työpaikan sosiaalisen näkökulman, kahvitaukokeskusteluissa syntyvän luovuuden ja ideat. Mutta sitä en ymmärrä, miksi staattisissa kirjoitustehtävissä tai esitysten kasaamisissa etätyön tekeminen on kiellettyä. Sama pätee videokokouksiin tai vastaaviin. Mihin ne ovat unohtuneet? Miksi niihin ei kannusteta? Miksi yritykset hyödyntävät niitä niin vähän? Miksi ei ennemminkin maksettaisi siitä, että EI liikuta?

Lukuja vuodelle 2012

"2§: Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset."

Työmatka = matka, joka tehdään työn vuoksi varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Työpaikan ja asunnon välisestä matkasta käytetään nimitystä työpaikan ja asunnon välinen matka :).

Verovapaat matkakustannusten korvaukset vuodelle 2012:

- kotimaan kokopäiväraha 36 € (yli 10h työmatka)
- kotimaan osapäiväraha 16 € (yli 6h työmatka)
- ateriakorvaus 9 € (edellyttää, ettei makseta päivärahaa)
- kilometrikorvaus 0,45 snt / km (autolla)

Lissää infoa: VH päätös