Alla oleva teksti on Co-op Network Studies -yliopistoverkoston COOP7-kurssin ensimmäinen oppimistehtävä. Laitan tekstin nyt ihan sellaisenaan tähän.
--------------------------------
Mitä suomalaisen osuustoimintaliikkeen historiasta voidaan oppia?
-Tarkastelussa Markus Seppelinin Osuustoiminnan jalanjäljillä
Johdanto
Tässä tekstissä tarkastelen lyhyesti Markus Seppelinin Osuustoiminnan jalanjäljillä -julkaisun (2000) pohjalta mitä voimme oppia suomalaisen osuustoiminnan historiasta.(1) Tarkastelu painottuu yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin näkökulmiin.
Olen jakanut tekstini kolmeen osaan. 1) Ensimmäisenä käsittelen sitä, miten osuustoiminta ratkaisi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella muun muassa yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen ja maaseudun köyhtymiseen liittyviä ongelmia. 2) Toiseksi tarkastelen osuuskuntien fuusioitumista 1960-luvulta lähtien, osuuskuntien kasvun vaikutusta osuuskuntien toimintaan ja osuuskuntien päätöksenteon etääntymistä jäsenistöstään. 3) Kolmanneksi arvioin nykyisen osuustoiminta-liikkeen kehittymistä ja osuustoiminnan tulevaisuuteen liittyviä haasteita.
1. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja osuustoiminnan synty
Aluksi yhteistoiminta vastasi ennen kaikkea vähävaraisemman kansanosan kohtaamiin haasteisiin. Jo ennen osuustoimintaliikkeen syntyä esimerkiksi viljelijät muodostivat työliittoja ja järjestivät talkoita, jotta kiireelliset maataloustyöt saataisiin hoidettua ajallaan.Varsinainen osuustoiminta syntyi Suomessa 1800-luvun loppupuolella, kun teollistumisen ja markkinoiden asteittaisen vapauttamisen myötä taloudellinen hyvinvointi alkoi jakautua yhä epätasaisemmin. Työväestön, käsityöläisten ja maaseudun pienviljelijöiden keskuudessa jokapäiväinen toimeentulo muodostui ongelmaksi. Osuustoiminnasta tulikin lopulta keino parantaa omaa asemaansa uudenlaisessa, teollistuneessa yhteiskunnassa.(2)
Tänä 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoleen väliin kestäneenä ajanjaksona osuustoiminta oli nimenomaan keino ratkaista eriarvoistumiseen liittyviä ongelmia taloudellisesti vähävaraisemman kansanosan keskuudessa. Esimerkiksi maaseuduille perustettujen osuuskauppojen jäsenistö koostui alusta alkaen työväestöstä ja maanviljelijöistä. (3) Vuonna 1899 perustettu Pellervo-seura piti huolta maalaisväestön sivistämisestä, ja osuustoiminta levisi nopeasti eri aloille kuten tavaroiden välitykseen (Hankkija 1905), raha- ja luottomarkkinoille (OKO 1902) ja meijeritoimintaan (Voivientiosuusliike Valio 1905). (4)
2. Osuuskuntien kasvu ja päätöksenteon etääntyminen
Sotien ja säännöstelyn jälkeen 1960-luvulla Suomen osuuskauppojen keskusliiton tavoitteeksi asetettiin osuuskauppojen koon suurentaminen fuusioimalla. Pieniä kyläkauppoja lopetettiin ja toimintaa keskietettiin yhä kasvaviin asutuskeskuksiin. Myös markkinoiden kansainvälistyminen vaikutti kotimaiseen kulutukseen ja painosti osuuskuntamuotoisia yrityksiä muuttamaan ja tehostamaan toimintaansa. (5)
Osuuskuntien kasvaessa ja toiminnan kansainvälistyessä jäsenten vaikutusmahdollisuudet vähenivät, päätöksenteko etääntyi, liiketaloudelliset periaatteet tulivat hallitseviksi ja osuuskuntien yhteisötavoitteet jäivät taka-alalle. Suurten osuustoimintayksikköjen muodostuminen myös vähensi paikallistuntemuksen merkitystä ja osuustoiminnan joustavuutta. (6)
3. Osuustoimintaliikkeen kehittyminen, haasteet ja tulevaisuus
Suomalaisen osuustoiminnan historiasta voimme siis oppia ainakin kaksi asiaa. 1) Osuustoiminta on keino lisätä hyvinvointia ja toimeentuloa silloin kun yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on suurta. 2) Osuuskunnan kasvaessa riittävän suureksi liiketaloudelliset periaatteet korvaavat helposti yhteisölliset tavoitteet ja päätöksenteko etääntyy jäsenistöstä.
Tuloerojen kasvu on ollut Suomessa erityisen voimakasta 1990-luvun alun verouudistusten jälkeen.(7) Viime vuosikymmeninä eri aloille onkin alkanut syntyä pienimuotoista uusosuuskuntia. Ne ovat tarjonneet esimerkiksi erilaisia hyvinvointipalveluja, kulttuuripalveluja, asuinpalveluja sekä vaihtoehtoisia elämänmuotoja. Tämä on tarkoittanut osuuskuntaliikkeen paluuta juurille, kun puhtaasti liiketoiminnallisten osuuskuntien rinnalle on syntynyt taas yhteisöllisyyttä korostavia yrityksiä. (8)
Uusosuuskuntien elinvoimaisuuden kannalta onkin varmasti tärkeää miettiä, olisiko niiden mahdollista toimia ikään kuin olemassa olevien markkinoiden ulkopuolella tai vaihtoehtona. Jos osuuskuntatoiminnan alkuperäisenä ajatuksena on ollut vähävaraisempien toimeentulon turvaaminen ja hyvinvoinnin lisääminen, ei yhteisöllisyyden hylkääminen rajattoman kasvun edessä ole mielekästä. Yritysmaailman kansainvälistyminen on tuonut tullessaan yhä enemmän fuusioita sekä konsernirakenteita ja sen myötä eriarvoistumista esimerkiksi veropohjan karatessa ulkomaille päättäjien käsistä. Julkaisussaan Seppelin toteaakin, että "Helppoa yhteistoiminnallisten periaatteiden ja arvojen soveltaminen liike-elämään ei kuitenkaan ole, koska liike-elämän toimintatapa länsimaissa on kehittynyt selkeästi yksilöllisyyttä ja kilpailua korostavaan suuntaan."(9) Kun pienten toimijoiden on yhä vaikeampaa toimia markkinoiden asettamilla ehdoilla voidaan kysyä, onko näille markkinoille edes järkevää pyrkiä. Uusosuuskuntien ei siis ehkä kannata ainakaan ensisijaiseksi tavoitteekseen ottaa kilpailua isoja, kansainvälisiä konserneja vastaan, vaan niiden onnistuminen voisi ennemminkin perustua paikalliseen osaamiseen, joustavaan päätöksentekoon ja vahvaan alueelliseen yhteisöllisyyteen.
Alaviitteet:
(1) Seppelin, Markus. 2000. Osuustoiminnan jalanjäljillä. Katsaus suomalaisen osuustoimintaliikkeen historiaan.Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutin julkaisuja.
(2) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 11-13.
(3) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 36.
(4) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 30-33.
(5) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 62-67.
(6) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 83-84.
(7) Ks. tarkemmin esim. Tuomala, Matti. 2009. Forssan ohjelman tavoite progressiivisesta tuloverotuksesta on herätettävä henkiin. Teoksessa: Alaja, Antti (toim.). Oikeudenmukainen verotus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. s. 59-74.
(8) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 90-91.
(9) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 105
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
perjantai 2. marraskuuta 2012
Muutokset 2013: Pankkivero
Valtiovarainministeriö julkaisi tiedotteen talousarvioesityksen 2013 verolaeista jo 17.9.2012. Tarkoituksenani on tarkastella täällä jossain vaiheessa ainakin osaa noista verovuoden 2013 muutoksista viime vuotiseen tapaan. Tänään julkaistua luonnosta (pdf) pankkiverosta tuosta aiemmasta tiedotteesta ei kuitenkaan vielä löytynyt.
Mikä?
Pankkivero. Pankkiveroa ei ole syytä sekoittaa rahoitusmarkkinaveroon.
Kuka maksaa?
Suomalaiset talletuspankit. Myös ulkomaisten pankkikonsernien suomalaiset tytäryhtiöt ovat verovelvollisia.
Milloin?
Määräaikaisesti vuosina 2012-2015, kerran vuodessa.
Kenelle maksetaan?
Valtiolle.
Vähennyskelpoisuus?
Ei vähennyskelpoinen verotuksessa, niin kuin eivät verot yleensäkään ole.
Kuinka maksetaan?
Oma-alotteisesti. Pankit siis itse laskevat veron määrän vuosittain ja tilittävät sen Verohallinnolle.
Kuinka paljon?
0,125 % pankin vakavaraisuuslaskennan mukaisten riskipainotettujen erien yhteismäärästä
Viime vuosina esimerkiksi Ruotsi, Saksa ja Tanska ovat ottaneet käyttöön eri tyyppisiä vakausmaksuja tai pankkiveroja. Näiden tavoitteena on ollut paikata finanssikriisin aiheuttamia kustannuksia tai varautua tuleviin kriiseihin. Mitään yhtenäistä järjestelmää ei kuitenkaan ole ollut olemassa.
Euroopan unionissa on kuitenkin nyt valmisteilla kriisinhallintadirektiivi, jossa määritellään yhdenmukaiset periaatteet ja kriteerit kriisinratkaisurahastojen keräämiselle. Direktiivin kansallisten säännösten soveltaminen alkaisi ehdotuksen mukaisesti vuoden 2015 alusta, jonka vuoksi vuoden 2013 alusta Suomessa mahdollisesti sovellettavaksi tuleva kansallinen pankkiverokin on määräaikainen. Määräaikaisuus sekä valmisteilla oleva direktiivi saattavat ehkäistä pankkikonsernien yritysjärjestelyjä, vaikka sellaisia huuteluja eri suunnilta alkoi heti tiedotteen julkaisun jälkeen kuuluakin. Ahneuden määrällä ei taida olla tässäkään rajoja.
Pankkiverolla tavoitellaan vuosittain 170 miljoonan euron verotuloja, jotka tulisivat sellaisenaan suoraan valtion kassaan.
Pankkien toiminta on ollut suhteellisen paljon uutisissa finanssikriisin yhteydessä, mutta tuntuu silti, että itse pankkijärjestelmää ei juurikaan kyseenalaisteta. Myös talletuspankkien ja investointipankkien välinen raja vaikuttaa varsin hämärältä. Itseäni jossain määrin jopa ahdista kehitys, jossa esimerkiksi käteismaksuja pyritään vähentämään ja (luotto)korttien käyttöä edistämään. Menemättä sen enempää tähän raha-asiaan.. nojoo, tuntuu hassulta, että jopa pienille vauvoille avataan pankkitilejä sen enempää asiaa miettimättä tai kyseenalaistamatta ja vastineet siirtyvät krediitteinä bittiavaruudessa.
Tai: Tiedätkö sinä kenelle varojasi pankista allokoidaan? Minä en ainakaan tiedä. Tiedän vain näytöllä näkyvän luvun, mutten sitä, onko tuota lukua enää oikeasti olemassa. Kuka muistaa kuinka moninkertaisesti maailmalla pyörivät rahat on lainattu?
Minä kannatan pankkiveroa. Ylipäätänsä kaikki kehitys, joka pyrkii jollain tavoin vaikuttamaan ehkäisevästi rahoituksella, investoinneilla, talletuksilla ja vastaavilla kikkailuun ja keinotteluun tuntuu tällaisena aikana suotuisalta. Nykyisen pankkijärjestelmän toimimattomuus tuli esiin varsin karulla tavalla finanssikriisin yhteydessä. Pankkien vakavaraisuussäännökset ovat vain yksinkertaisesti olleet liian löyhiä ja lainanannot liian kauas todellisuudesta karanneita.
Ajatelkaapa: Kuinka absurdia on, että on mahdollista lainata jotain, jota ei ole olemassa, ja ajalla on olemassa hinta?
Tai: Olisiko nykyistä pankkijärjestelmää mahdollista korvata?
Mikä?
Pankkivero. Pankkiveroa ei ole syytä sekoittaa rahoitusmarkkinaveroon.
Kuka maksaa?
Suomalaiset talletuspankit. Myös ulkomaisten pankkikonsernien suomalaiset tytäryhtiöt ovat verovelvollisia.
Milloin?
Määräaikaisesti vuosina 2012-2015, kerran vuodessa.
Kenelle maksetaan?
Valtiolle.
Vähennyskelpoisuus?
Ei vähennyskelpoinen verotuksessa, niin kuin eivät verot yleensäkään ole.
Kuinka maksetaan?
Oma-alotteisesti. Pankit siis itse laskevat veron määrän vuosittain ja tilittävät sen Verohallinnolle.
Kuinka paljon?
0,125 % pankin vakavaraisuuslaskennan mukaisten riskipainotettujen erien yhteismäärästä
Viime vuosina esimerkiksi Ruotsi, Saksa ja Tanska ovat ottaneet käyttöön eri tyyppisiä vakausmaksuja tai pankkiveroja. Näiden tavoitteena on ollut paikata finanssikriisin aiheuttamia kustannuksia tai varautua tuleviin kriiseihin. Mitään yhtenäistä järjestelmää ei kuitenkaan ole ollut olemassa.
Euroopan unionissa on kuitenkin nyt valmisteilla kriisinhallintadirektiivi, jossa määritellään yhdenmukaiset periaatteet ja kriteerit kriisinratkaisurahastojen keräämiselle. Direktiivin kansallisten säännösten soveltaminen alkaisi ehdotuksen mukaisesti vuoden 2015 alusta, jonka vuoksi vuoden 2013 alusta Suomessa mahdollisesti sovellettavaksi tuleva kansallinen pankkiverokin on määräaikainen. Määräaikaisuus sekä valmisteilla oleva direktiivi saattavat ehkäistä pankkikonsernien yritysjärjestelyjä, vaikka sellaisia huuteluja eri suunnilta alkoi heti tiedotteen julkaisun jälkeen kuuluakin. Ahneuden määrällä ei taida olla tässäkään rajoja.
Pankkiverolla tavoitellaan vuosittain 170 miljoonan euron verotuloja, jotka tulisivat sellaisenaan suoraan valtion kassaan.
Pankkien toiminta on ollut suhteellisen paljon uutisissa finanssikriisin yhteydessä, mutta tuntuu silti, että itse pankkijärjestelmää ei juurikaan kyseenalaisteta. Myös talletuspankkien ja investointipankkien välinen raja vaikuttaa varsin hämärältä. Itseäni jossain määrin jopa ahdista kehitys, jossa esimerkiksi käteismaksuja pyritään vähentämään ja (luotto)korttien käyttöä edistämään. Menemättä sen enempää tähän raha-asiaan.. nojoo, tuntuu hassulta, että jopa pienille vauvoille avataan pankkitilejä sen enempää asiaa miettimättä tai kyseenalaistamatta ja vastineet siirtyvät krediitteinä bittiavaruudessa.
Tai: Tiedätkö sinä kenelle varojasi pankista allokoidaan? Minä en ainakaan tiedä. Tiedän vain näytöllä näkyvän luvun, mutten sitä, onko tuota lukua enää oikeasti olemassa. Kuka muistaa kuinka moninkertaisesti maailmalla pyörivät rahat on lainattu?
Minä kannatan pankkiveroa. Ylipäätänsä kaikki kehitys, joka pyrkii jollain tavoin vaikuttamaan ehkäisevästi rahoituksella, investoinneilla, talletuksilla ja vastaavilla kikkailuun ja keinotteluun tuntuu tällaisena aikana suotuisalta. Nykyisen pankkijärjestelmän toimimattomuus tuli esiin varsin karulla tavalla finanssikriisin yhteydessä. Pankkien vakavaraisuussäännökset ovat vain yksinkertaisesti olleet liian löyhiä ja lainanannot liian kauas todellisuudesta karanneita.
Ajatelkaapa: Kuinka absurdia on, että on mahdollista lainata jotain, jota ei ole olemassa, ja ajalla on olemassa hinta?
Tai: Olisiko nykyistä pankkijärjestelmää mahdollista korvata?
torstai 1. marraskuuta 2012
Yhteisöjen verotiedot julki myös vero.fi:ssä
Valtiovarainministeriö tiedotti tänään, että yhteisöjen julkiset tuloverotustiedot ovat ensimmäistä kertaa saatavilla myös vero.fi:stä. Yhteisöjä ovat esimerkiksi osakeyhtiöt ja osuuskunnat. Yhteisöt maksoivat verovuoden 2011 verotettavasta tulostaan (joka yksinkertaistettuna muodostuu kun yrityksen myynneistä vähennetään kulut) veroa yhteisöverokannan mukaan 26 %.
Uudistuksella halutaan edistää verotuksesta käytävän keskustelun avoimuutta.
Uudistus on todellakin askel oikeaan, avoimempaan suuntaan. Toki tiedot ovat aiemminkin olleet saatavilla Verohallinnon toimistoista asiakaspäätteiltä tai puhelimitse, mutta uudistuksen myötä kynnys tarkastella haluamansa yhteisön verotusta madaltuu reippaan askeleen.
Viime vuosina verotukseen on tuntunut liittyvän kaikenlaista salamyhkäisyyttä ja sen tavoittelua, on ollut puheita hallintarekisteröidyistä osakkeista, konsernien sisäisiä lainoja, väliyhteisöjä ja veropakolaisuutta. Myös verolainsäädäntö itsessään luo itelleen ongelman omalla monimutkaisuudellaan - ilman asiantuntemusta saatavilla olevia tietoja voi olla mahdoton kommentoida saati tarkastella kriittisesti.
Yhteisöjen verotuksen valvontaan tarvitaan muutakin kuin virkakoneistoa. Toivottavasti uudistus tuo mukanaan aimo annoksen tutkivaa journalismia ja kansalaisaktivismia.
Yhteisöjen tuloverotietoja voi tarkastella täältä.
Uudistuksella halutaan edistää verotuksesta käytävän keskustelun avoimuutta.
Uudistus on todellakin askel oikeaan, avoimempaan suuntaan. Toki tiedot ovat aiemminkin olleet saatavilla Verohallinnon toimistoista asiakaspäätteiltä tai puhelimitse, mutta uudistuksen myötä kynnys tarkastella haluamansa yhteisön verotusta madaltuu reippaan askeleen.
Viime vuosina verotukseen on tuntunut liittyvän kaikenlaista salamyhkäisyyttä ja sen tavoittelua, on ollut puheita hallintarekisteröidyistä osakkeista, konsernien sisäisiä lainoja, väliyhteisöjä ja veropakolaisuutta. Myös verolainsäädäntö itsessään luo itelleen ongelman omalla monimutkaisuudellaan - ilman asiantuntemusta saatavilla olevia tietoja voi olla mahdoton kommentoida saati tarkastella kriittisesti.
Yhteisöjen verotuksen valvontaan tarvitaan muutakin kuin virkakoneistoa. Toivottavasti uudistus tuo mukanaan aimo annoksen tutkivaa journalismia ja kansalaisaktivismia.
Yhteisöjen tuloverotietoja voi tarkastella täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)