Muutokset 2012: Kotitalousvähennys

Mitä?
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä
nyt: 3000€
2012: 2000€

Kotitalousvähennys on verosta tehtävä vähennys. Se siis vähennetään täysimääräisesti maksettavasta verosta (eikä esimerkiksi ansiotulosta). Vähennystä on perusteltu sillä, että sen avulla voidaan edistää kotitalouksien mahdollisuuksia käyttää ulkopuolista työvoimaa kotona tyypillisesti tehtäviin töihin. Tällaisia töitä ovat tavanomaiset kotitaloustyöt, hoiva- tai hoitotyöt, asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöt sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja kunnossapitotyöt. Työt on tehtävä verovelvollisen käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa - esimerkiksi omille vanhemmille kustannettua remonttia ei siis saa vähentää.

Esimerkkejä tavanomaisesta (vähennys ok):
- ruoanlaitto
- siivous
- pyykinpesu
- lasten hoito (lasten kotona)
- keittiön tai kylpyhuoneen remontointi
- ulkorakennuksen maalaus

Esimerkkejä ei-tavanomaisista (ei vähennystä):
- jätteiden kuljetus
- likakaivon tyhjennys
- muuttopalvelut
- uudisrakentaminen

Verohallinnon lista.

Kotitalousvähennys otettiin käyttöön vuonna 1997 tukikokeiluna Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä. Vuonna 2001 kotitalousvähennys laajeni koko maahan. Vähennyksen enimmäismäärä on vuosien mittaan hieman kasvanut, vuodesta 2009 asti se on ollut 3000 euroa vuodessa. Puolisot ovat voineet siis vähentää yhteensä 6000 euroa vuodessa. Tämä enimmäismäärä laskee siis vuoden 2012 alusta 2000 euroon, jolloin puolisoiden yhteenlaskettu vähennys voi olla enintään 4000 euroa.

Vähennyksen omavastuu on 100 euroa vuodessa. Yritykselle työstä maksettavan korvauksen täytyy siis olla yli 167 euroa, jotta omavastuu ylittyisi.

Vähennyksen laskemiseen on kaksi tapaa, riippuen siitä onko työ ostettu yritykseltä vai maksettu palkkaa suoraan työntekijälle.

1. Työ on ostettu ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä. Vähennyksen määrä lasketaan arvonlisäverollisesta työkorvauksesta.
Nyt: 60 %
2012: 45%

2. Työn tekevä henkilö palkataan työsuhteeseen. Vähennyksen määrä lasketaan maksetusta palkasta + palkan sivukuluista.

Nyt: 30 %
2012: 15 %

Esimerkki: Yrityksen tekemä remontti maksaa 2000 euroa. Työn osuus on 1000 euroa ja materiaalien osuus 1000 euroa. Vähennyskelpoista oli aiemmin 60% eli 600€-100€ omavastuuosuus (vähennyksen määräksi jäi 500€). Vuoden 2012 alusta vähennyskelpoista on 45% eli 450€-100€ omavastuuosuus (vähennyksen määräksi jää 350€).

Verovuonna 2009 kotitalousvähennys myönnettiin noin 366 000 verovelvolliselle ja vähennysten yhteismäärä oli noin 391 miljoonaa euroa. Kyse on siis valtavasta summasta - joka on suoraan pois kerättävien verojen määrästä. Muutoksen arvioidaan lisäävän verotuottoja noin 150 miljoonaa euroa vuositasolla. Hallitus myös uskoo, ettei tämä vähennä merkittävästi vähennykseen oikeuttavien palvelujen käyttöä, vaan säilyy edelleen työllisyyttä edistävänä ja harmaata taloutta torjuvana keinona.

Itse ajattelen niin, että suunta on hyvä. Ehkä vähennys on alunperin toiminut ihan ajatuksensa mukaisesti, mutta jos yritykset mainostavat tällä hetkellä kotitalousvähennyksellä ja vähennysten yhteismäärä on kasvanut noin valtavaksi tilanne on kestämätön. Enkä sitä paitsi tunne ketään, joka olisi vähennystä käyttänyt. Tai ainakaan puhunut siitä. Ehkäpä vähennystä onkin käyttänyt enimmäkseen yhteiskunnan varakkain luokka - ne joilla ehkä olisi rahaa maksaa työn tekijöille ilman vähennystäkin. Toisaalta on ikävää, jos vähennystä kuitenkin käyttäneet vanhukset tai lapsiperheet joutuvat ahtaalle. Näiden ryhmien avustamiseen tulisikin käyttää niitä varoja, joita tällaisilla muutoksilla kerätään.

Linkkejä:
Hallituksen esitys
Verohallinto & kotitalousvähennys

Muutokset 2012: Parturi- ja kampaamopalvelut

Vuoden 2007 alussa parturi- ja kampaamopalveluiden arvonlisäverokanta laskettiin 22 prosentista 8 prosenttiin. Muutos perustui Euroopan Unionin arvonlisäverodirektiiviin (Direktiivi 77/388/ETY liite K), jonka mukaan työvaltaisiin palveluihin voidaan väliaikaisesti soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa. Alennettua arvonlisäverokantaa perusteltiin muun muassa työllisyyden lisäämisellä ja harmaan talouden torjunnalla. Alennettua verokantaa on saatu soveltaa esimerkiksi hiusten leikkaukseen ja värjäykseen, kampausten tekoon, parran ajoon sekä kampaajan työsuorituksen yhteydessä käyttämiin tuotteisiin.

Tämä viisi vuotta kestänyt väliaikainen kokeilu päättyy tämän vuoden loppuun. Tammikuun ensimmäisestä päivästä parturi- ja kampaamopalveluista on siis maksettava jälleen 23 % arvonlisävero. Lyhyen internetsivukierroksen perusteella monet yrittäjät aikovat lisätä veronkorotuksen suoraan hintoihinsa. Tällä hetkellä 100€ maksava kampaamokäynti olisi siis tammikuussa noin 113€. Tilanne on varmasti helpompi sellaisille yrittäjille, jotka laskivat hintojaan silloin, kun arvonlisäverokantaa alennettiin.

Kokeilun loppuminen on odotetusti herättänyt aika paljon närää. Esimerkiksi adressi jossa muutosta vastustetaan on kerännyt yli 7000 allekirjoitusta. Kuten sanoma- ja aikakausilehtien tapauksessa, myös tämä kuitenkin lisää neutraliteettia suhteessa muihin palvelualoihin. Tietämättä sen enempää kampaamojen kulurakenteesta, kokeilun loppuminen tuntuu mielestäni ihan järkevältä. Toisaalta etukäteen on vaikea ennakoida alv-korotuksen vaikutusta alaan. Onko tulevaisuuden katukuvassa joka korttelissa kampaamo kuten tällä hetkellä, vai väheneekö ihmisten maksuhalut koronneiden hintojen myötä?

Hirvittää myös ajatella, missa hinnoissa hiustenleikkuut ja värjäykset tulevat jatkossa olemaan, jos tälläkin hetkellä polkkatukkainen saa maksaa yhdestä käynnistä reilusti yli sata euroa.

Muutokset 2012: Tilattujen lehtien arvonlisävero

Ensi vuoden alussa vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakausilehtien arvonlisäverokanta nousee yhdeksään prosenttiin. Lehdet ovat aiemmin kuuluneet tietyin edellytyksin niin sanottuun 0-verokantaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lehtien myynneistä maksettava arvonlisävero on ollut 0%, mutta myyntiä varten tehdyistä ostoista on kuitenkin saanut tehdä vähennyksen. (Arvonlisäverojärjestelmähän toimii siten, että verovelvollisen Verohallinnolle tilittämä arvonlisäveron määrä on myyntien arvonlisävero vähennettynä ostoista kertynyt arvonlisävero.) Wikipedian mukaan verovapaus on 1960-luvulla perustunut sille, että lehdet levittävät uutisia ja sivistävät kansaa. Myös EU antoi Suomen jatkaa tätä menettelyä jäsenyydestä huolimatta.

Tilattujen sanoma- ja aikakausilehtien verovapaudesta on säädetty arvonlisäverolain 55§:ssä. Verotonta myyntiä on ollut sellainen, jossa tilausjakso tai ilmaisluovutus on ollut vähintään kuukauden mittainen. Verollista (9%) on sen sijaan ollut tähänkin asti irtonumeromyynti, nipputilausmyynti, aikakausilehden yhden numeron tilaus, sähköiset lehdet, lehtien välitys ja ilmaisjakelulehdet.

Mitä tämä muutos sitten tarkoittaa? Lehtitalot ainakin protestoivat kovaan ääneen ja kertovat lopettavansa lehtiä ja irtisanovansa henkilökuntaa. Tilattujen lehtien hinta tulee myös erittäin todennäköisesti nousemaan, jos arvonlisäveron määrä lisätään suoraan nykyisiin hintoihin. Jos vuosikerta maksaa nyt 40 euroa niin ensi vuonna se olisi 43,60 euroa. 80 euron vuosikerran hinnaksi muodostuisi taas 87,20 euroa.

Itse olen miettinyt arvonlisäveromuutoksen kohdalla ainakin sitä, että se tuo lehdet samalle viivalle muiden tavaroiden ja palvelujen kanssa. Muutos siis yhdenmukaistaa verotusta ja lisää neutraliteettia. Myös nuo alkuperäiset perustelut tuntuvat vähän vanhahtavilta, kun nettilehdistä ja kaikenmaailman blogeista on varmasti saanut jo päiviä tai kuukausia ennen lukea uutiset, keikka-arvostelut ja tuote-esittelyt. Ehkä muutos myös siirtää lehtiä entistä enemmän verkkoon, ja vähentää näin paperin ja painomusteen kulutusta pallon päällä. Toisaalta painettu sana on aina painettua; pysyvämpää, konkreettisempaa. Sellaista joka ei napin painalluksella häviä bittiavaruuteen, tai tule muokatuksi jonkin tahon mukaiseksi. Yhdellä tulitikun raapaisulla kun ei saa poistettua niitä satoja tai tuhansia muita sivuja, jotka on säilötty kaappien perukoille.

PS: Arvonlisäverolain 56§ mukaiset yleishyödyllisten yhteisöjen (esimerkiksi eri järjestöjen) jäsenlehdet, jotka ovat ilmestyneet vähintään 4 kertaa vuodessa, säilyttävät edelleen verovapautensa. Animaliat ja Pandan polut voi siis edelleen vastaanottaa ilman veron penniäkään (joihin ehkä kohta saadaan taas senteistä siirtyä, heh).