Hakukoneyhtiö Google investoi Suomeen

Hakukoneyhtiö Google aikoo laajentaa ja kehittää Haminassa sijaitsevaa palvelinkeskusta 450 miljoonalla eurolla. Aikanaan palvelinkeskus on toiminut muun muassa Stora Enson paperitehtaana. Nykyinen palvelinkeskus työllistää eri lähteistä riippuen 90-130 ihmistä. Arvioiden mukaan laajennus toisi työpaikkoja lisää noin puolet enemmän. Lisäksi hanke luo väliaikaisia lisätyöpaikkoja erityisesti  rakennusalalle. Osallistuihan jo palvelinkeskuksen ensimmäisen vaiheen rakennustyöhön yli 2000 työntekijää 50 yrityksestä, joista, Googlen itsensä mukaan, jopa suurin osa oli suomalaisia ja monet paikallisella alueella toimivia. Mitään takuita paikallisen työvoiman käytöstä ei kuitenkaan tälläkään kertaa ole, halvempaa työvoimaa kun on helposti saatavilla esimerkiksi Suomenlahden toiselta puolelta.

Pääministeri Jyrki Katainen on ilmoittanut, että hallitus on päättänyt alentaa datakeskusten sähköveroa em. keskusten houkuttelemiseksi Suomeen. Aamun Helsingin Sanomien laskelman mukaan hallitus menettää alennuksen vuoksi verotuloja vuosittain noin 10 miljoonaa euroa. Tämän "pikkusumman" korvaamista varmasti yritetään perustella uusista työpaikoista saaduilla ansiotulon veroilla, mutta on selvää, ettei sadan uuden työpaikan syntyminen korvaa 10 miljoonan euron vuosittaista menetystä. 

Palvelinkeskuksille kohdennettu, edellä mainittu sähköveron alennus vaatii kuitenkin vielä EU-komission hyväksyntää. Euroopan unionin perustamissopimuksen (SEUT) 107 artiklan mukaan "jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muo­dossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan". EU:n jäsenvaltiona Suomi ei voi sisäisessä lainsäädännössään tehdä SEUT:n vastaisia päätöksiä eikä muutenkaan toimia EU-oikeuden vastaisesti. Suomi on ollut aiemminkin tapetilla valtiontukikieltoasioista muun muassa tappioita koskevan poikkeuslupamenettelyn vuoksi (ks. tuloverolain 122 §, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2011:118 ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu C-6/12 P Oy).

Kauppalehden haastattelema Googlen palvelinkeskuksen päällikkö Dieter Kern vakuutteli, ettei sähkön hinnan alentamisella ollut vaikutusta päätökseen tehdä lisäinvestointi nimenomaan Haminan palvelinkeskukseen. "Olisimme joka tapauksessa tehneet tämän investoinnin. Hamina on meille ideaali paikka, täällä on valmis infrastruktuuri.", Kern kertoo Kauppalehdelle. Valmis infrastruktuuri varmasti sopiikin Googlelle oikein hyvin, sillä alennetun sähköveron lisäksi Google välttää erilaisin verojärjestelyin (Double Irish - Dutch Sandwich -järjestely) myös yhteisöveron maksun Suomeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Google mielellään käyttää verovaroin rakennettua valmista tie- ja sähköverkostoa, muttei ole itse valmis osallistumaan tämän verkoston rakentamiseen. 

On helppo ymmärtää, että tällaisia ratkaisuja halutaan päättäjätasolla tehdä. Ne tuovat näkyvyyttä Suomelle ja ehkä positiivisesti ajatellen jollain tavalla piristävät myös kotimaista teknologiateollisuutta. On kuitenkin ikävää, että Suomi on valmis niihin samoihin helpotuksiin, jotka ylläpitävät kansainvälisten suuryritysten valta-asemaa. Kohdennetut verohelpotukset ja aggressiivisen verosuunnittelun salliminen kansainvälisesti toimiville yrityksille ovat epäoikeudenmukaisia paikallisesti toimivia yrityksiä kohtaan. Ne ovat myös neutraliteettiperiaatteen vastaisia, sillä ne antavat kansainvälisille konserneille sellaista kilpailuetua, jota paikallisten yritysten on mahdotonta saavuttaa. Lisäksi ne ovat, tavallaan hassua kyllä, myös vapaan markkinatalouden vastaisia. Tukien ja järjestelyiden mahdollistaminen ovat osa syvää rakenteellista, ongelmaa, joihin osasyyllisiä ovat esimerkiksi nykyinen verosopimusverkosto sekä sokea tai lyhytnäköinen nopean rahallisen hyödyn tavoittelu. 

Konserniverotuksesta osa 1

Alla oleva teksti on ensimmäinen osa konserniverotusta käsittelevää juttusarjaa. Teksti liittyy kiinteästi konsernin yhteisverotusmallia käsittelevään ja parhaillaan tekeillä olevaan graduuni. 

Miksi konserniyhtiöiden erillisverotus on ongelmallista?

Johdanto

Yhä suurempi osa kansainvälisestä ja kansallisesta kaupasta tapahtuu konserniyhtiöiden toimesta. Vuonna 2011 Suomen yritysrekisterissä oli 7138 konsernia¹, joilla oli ulkomailla yhteensä 4617 tytäryhtiötä 119 eri maassa². Samana vuonna 250 suurimman Suomeen rekisteröidyn yhtiön liikevaihto oli lähes 320 miljardia euroa, kattaen noin 80 % kaikkien Suomeen rekisteröityjen yhtiöiden liikevaihdosta³. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD arvioi vuonna 2008, että 60 prosenttia maailmankaupasta tapahtuu konserniyhtiöiden välillä⁴.

Kansainvälinen konserniverotus ei kuitenkaan ole kehittynyt samaa tahtia konsernien liikevaihdon kasvun kanssa. Nykyistä konserniverotusjärjestelmää voidaankin pitää jokseenkin vanhentuneena, sillä se perustuu edelleenkin niihin suuntaviivoihin, jotka hahmoteltiin 1900-luvun alussa. Vaikka kansainväliset konsernit olivat tuolloin lapsenkengissään, oltiin yhtä mieltä siitä, että kansallista veroa tulisi periä siitä osasta tuloa, joka on syntynyt kyseisessä valtiossa. Myös voittojen siirtelyä haluttiin ehkäistä. Järjestelmän alkuperäinen tavoite oli se, että jokaista ulkomaille sijoittautunutta konserniin kuuluvaa yhtiötä kohdeltaisiin samalla tavoin kuin puhtaasti kotimaista, yksittäistä yhtiötä. Tavoite pyrittiin saavuttamaan kahden periaatteen avulla: 1) konserniyhtiöiden erillisverotuksen ja 2) markkinaehtoperiaatteen.⁵

1Tilastokeskus 2012, s. 7.

2Tilastokeskus 2013.

3Pohjola & Aalto-yliopisto 2013.

4OECD Observer 2008.

5Picciotto 2012, s. 1-2. Markkinaehtoperiaatteella tarkoitetaan sitä, että konsernin on sovellettava sisäisissä liiketoimissaan samanlaisia ehtoja, joita toistaan riippumattomat osapuolet olisivat vapailla markkinoilla soveltaneet. Suomen sisäisessä lainsäädännössä markkinaehtoperiaatteesta on säädetty verotusmenettelylain 1558/1995 (VML) 31 §:ssa.

Konserniyhtiöiden erillisverotus

Myös Suomessa konserniverotuksen lähtökohtana on ollut konserniin kuuluvien yhtiöiden erillisverotus. Erillisverotuksessa jokaisen konserniin kuuluvan yhtiön tulos lasketaan ja verotetaan täysin erikseen.¹ Konsernin omistajien ja sijoittajien näkökulmasta konserniyhtiöt, sekä kansainväliset että kansalliset, muodostavat kuitenkin yhden taloudellisen kokonaisuuden. Näille sidosryhmille oleellista on yleensä koko konsernin, ei yksittäisen konserniyhtiön, menestyminen.²

Konserniyhtiöiden erillisverotus aiheuttaa ongelmia sekä konserneille itselleen että valtioille, joiden alueelle konserniyhtiöt ovat sijoittautuneet. Konsernin näkökulmasta erillisverotuksen ongelmallisuus ilmenee usein siten, että konsernikokonaisuus joutuu maksamaan veroja enemmän kuin tilanteessa, jossa sama kokonaisuus toimisi yhtenä yksittäisenä yhtiönä. Valtioiden näkökulmasta ongelma on päinvastainen – konserniyhtiöiden erillisverotus aiheuttaa verotulojen vähentymistä ja jopa konserniyhtiöiden nollaverotusta.

Konsernien näkökulmasta erillisverotuksen aiheuttamia ongelmia voidaan ryhmitellä seuraavasti:

1. Konserniyhtiöiden tulot tai menot eivät kohdistu oikealla tavalla.

Jokainen tulo ja meno on kohdistettava tietylle konserniyhtiölle. Vaikka esimerkiksi konsernin tietyt hankinnat olisi keskitetty yhteen yhtiöön, näistä hankinnoista syntynyttä menoa ei voida jakaa kaikkien konserniyhtiöiden kesken siinä suhteessa, missä meno hyödyttää mitäkin yhtiötä.³


2. Konsernin sisäisissä liiketoimissa realisoituu luovutusvoittoa tai -tappiota.

 Konsernien sisäisissä liiketoimissa on käytettävä käypää arvoa. Jos konserniyhtiö myy tai luovuttaa omaisuutta toiselle konserniyhtiölle, realisoituu konserniyhtiölle luovutusvoittoa tai -tappiota. Konserni ei siis saa vastiketta miltään konsernin ulkopuoliselta taholta, mutta siitä huolimatta joutuu maksamaan luovutusvoitosta veron tai vastaavasti saa vähentää luovutustappion.⁴

3. Eri valtioissa sijaitsevien konserniyhtiöiden välinen tuloksen- tai tappiontasaus ei onnistu.⁵

Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisukäytännössä hyväksynyt sen, että kansallisen konserniverotusjärjestelmän ulkopuolelle rajataan ulkomaiset tytäryhtiöt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahteen eri valtioon sijoittautuneiden konserniyhtiöiden välinen tuloksentasaus ei välttämättä ole mahdollista.

4. Konserniin kohdistuu monenkertaista verotusta.⁶

Konserniin kohdistuvalla monenkertaisella verotuksella tarkoitetaan sitä, että kaksi eri valtiota verottaa samaa konsernin tuloa. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun toinen valtio verottaa konserniyhtiötä kotimaisena yhtiön kaupparekisteriin merkityn kotipaikan mukaan ja toinen valtio yhtiön johdon sijaintipaikan mukaan.


5. Hallinnolliset rasitteet
Eri valtioissa sijaitsevien konserniyhtiöiden on huolehdittava veroilmoitukset jokaiseen valtioon jossa ne toimivat. Lisäksi konsernin on huolehdittava siirtohinnoitteludokumentoinnista, eli laadittava selvitykset konsernin sisäisistä liiketoimista ja niissä käytetyistä hinnoista ja hinnoitteluperiaatteista.

Valtioiden näkökulmasta erillisverotuksen aiheuttamia ongelmia ovat esimerkiksi seuraavat:

1. Konserniyhtiöiden vajaaverotus ja verotulojen väheneminen⁸  

Nykyinen järjestelmä mahdollistaa kansainvälisten konsernien haitallisen verosuunnittelun, verojen välttelyn ja tulojen siirtelyn globaalisti.⁹ Verojen minimoimiseksi konserneissa saatetaan muun muassa siirtää voittoa valtioon, jossa tuloon kohdistuva vero on alhaisempi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi perimällä yli- tai alikorkoa tai hinnottelemalla konsernin sisäiset transaktiot eri tavoin kuin mitä toisistaan riippumattomat yhtiöt olisivat samanlaisessa tilanteessa sopineet.¹⁰ 

2. Konserniyhtiöiden nollaverotus ja veropohjan rapautuminen

Nykyiset verojärjestelmät mahdollistavat myös sellaisia järjestelyjä, joiden avulla konsernit pystyvät välttämään yhteisöveron maksun lähes kokonaan eikä verotus realisoidu missään valtiossa (ns. nollaverotus).¹¹ Esimerkiksi vuonna 2011 Facebook maksoi Yhdysvaltojen ulkopuolella tehdystä 840 miljoona punnan tuloksesta veroja ainoastaan 2,9 miljoonaa puntaa.¹² Myös Suomessa tämäntyyppinen verosuunnittelu on ollut viime vuosina esillä: muun muassa Mehiläinen-konserni maksoi vuonna 2011 päättyneeltä tilikaudelta yhteisöveroa runsaat 300 000 euroa liikevaihdon ollessa yli 200 miljoonaa euroa.¹³ Yritykset puolustelevat tällaista verosuunnittelua usein sillä, että ne ovat toimineet lakien ja määräysten mukaisesti. Verosuunnittelussa pyritäänkin usein hyödyntämään verojärjestelmän rakenteellisia tai säännösten kielellisiä heikkouksia. Ongelmat kasvavat usein juuri kansainvälisissä tilanteissa, joissa toimitaan useiden eri valtioiden ja siten eri verojärjestelmien alueilla.¹⁴ Tällainen verojen välttely hankaloittaa yhteiskunnan toimintojen rahoittamista; myös sellaisten joita yritykset itsekin käyttävät.

3.Hallinnolliset rasitteet

Konserniyhtiöiden siirtohinnoitteludokumentoinnin valvominen on hallinnollisesti raskasta ja aikaavievää. Valtioilla tai veroviranomaisilla ei myöskään välttämättä ole riittävästi resursseja seurata yhtiöiden verojärjestelyjä tai varojen siirtelyä esimerksi veroparatiisivaltioihin. Kansainvälinen tietojenvaihto ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista eikä koko konsernin maakohtaisia raportteja ole yleensä saatavilla.

1Kukkonen & Walden 2010, s. 15.

2Myrsky & Linnakangas 2006, s. 169.

3Kukkonen & Walden 2010, s. 15-16.

4Kukkonen & Walden 2010, s. 16. Markkinaehtoisista hinnoista poikkeaminen voi johtaa esimerkiksi VML 31 § mukaiseen siirtohinnoitteluoikaisuun.

5Valtiovarainministeriö 2013, s. 26-28.

6Knuutinen 2013, s. 181.

7Myrsky & Linnakangas 2006, s.169-170.

8Knuutinen 2013, s. 181.

9Picciotto 2012, s. 1.

10Helminen 2009, s. 211.

11Helminen 2013, s. 54.

12Neate 2012.

13Yle Uutiset 22.11.2011. Sittemmin tämäntyyppiseen verosuunnitteluun on puututtu korkovähennysoikeuksien rajoituksilla, ks. EVL 18a.

14Knuutinen 2013, s.180.

Lähteet

Helminen 2009

Helminen, Marjaana: Kansainvälinen tuloverotus. Edita Publishing Oy, Helsinki, 2009.

Helminen 2013

Helminen, Marjaana: Estävätkö EU:n perusperiaatteet aggressiivisen kansainvälisen verosuunnittelun rapauttaman yritysveropohjan pelastamisen? Teoksessa Mieho, Altti: Vero ja finanssi – Juhlakirja Matti Myrsky 60 vuotta. Edita Publishing Oy, 2013.

Julkaistu myös Edilexissä 14.6.2013.

http://www.edilex.fi/lakikirjasto/10477.pdf

Knuutinen 2013

Knuutinen, Reijo: Veron minimointi ja yrityksen yhteiskuntavastuu. Verotus 2/2013, s. 177-191.

Kukkonen – Walden 2010

Kukkonen, Matti & Walden, Risto: Konsernin verosuunnittelu. WSOYpro Oy 2010

Myrsky - Linnakangas 2006

Myrsky, Matti & Linnakangas Esko: Elinkeinotulon verotus. Talentum. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006.

Neate 2012

Neate, Rupert: Facebook paid £2.9m tax on £840m profits made outside US, figures show. The Guardian 23.12.2012.

http://www.theguardian.com/technology/2012/dec/23/facebook-tax-profits-outside-us (23.12.2012)

OECD Observer 2008

OECD Observer / Neighbour, John: Transfer Pricing: Keeping it arm's lenght. OECD Centre for Tax Policy and Administration. 3.7.2008.

http://oecdobserver.org/news/archivestory.php/aid/670/Transfer_pricing:_Keeping_it_at_arms_length.html (3.7.2008)

Pohjola – Aalto-yliopisto 2013

Pohjolan ja Aalto-yliopiston tutkijoiden tutkimus: Suuryritysten kehitysnäkymät huolestuttavat. Suoraa asiaa suuryrityksiltä 2013. Kyselytutkimus Suomen 250 suuryrityksen johtajalle.

http://www.slideshare.net/AaltoEE/pohjolan-ja-aaltoyliopiston-tutkijoiden-tutkimus-suuryritysten-kehitysnkymt-huolestuttavat (21.3.2013)

Tilastokeskus 2012

Tilastokeskus: Yritysrekisterin vuositilasto 2011. http://www.stat.fi/til/syr/2011/syr_2011_2012-11-26_fi.pdf (26.11.2012.)

Tilastokeskus 2013

Tilastokeskus: Suomalaiset yritykset ulkomailla 2011. http://www.stat.fi/til/stu/2011/stu_2011_2013-04-24_fi.pdf (24.4.2013)

Valtiovarainministeriö 2013

Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän muistio. Valtiovarainministeriön julkaisuja 16/2013. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy, 2013.

https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/075_verotus/20130620Elinke/Elinkeinoverotus.pdf (20.6.2013)

Yle Uutiset 22.11.2011.

Yle Uutiset. Terveysbisneksessä osataan säästää veroissa.

http://yle.fi/uutiset/terveysbisneksessa_osataan_saastaa_veroissa/5457003 (22.11.2011)

Osuustoiminnasta osa 3.

Alla oleva essee oli COOP7 kurssin lopputehtävä. Teksti on kirjoitettu viime vuoden lopussa / tämän vuoden ensimmäisinä päivinä. Asiasta on tullut tämän jälkeen hieman lisää tietoa, Kilpailuvirasto muun muassa julkaisi julkisen version päätöksestään. Katsotaan jääkö tämä viimeiseksi osuustoimintatekstiksi hetkeen vai tuleeko näitä lisää. Osuustoimintalaki on ainakin muuttumassa, joten juttua varmasti riittäisi.

Imago, markkina-asema ja aate – Tapaus Valio ja muuttunut osuustoiminta

Johdanto 

COOP7 Osuustoiminta Suomessa: muisti, nykyisyys ja tulevaisuus -kurssin lopputehtäväksi annettiin essee, jossa tarkastellaan historian rasitteita osuustoiminnan imagossa. Kysymyksenasettelussa tulisi pohtia sitä, mistä nämä leimat ovat peräisin, mikä selittää niiden pysyvyyttä ja ovatko ne voitettavissa. 

Imago tarkoittaa mielikuvaa jostakin. Tällöin imagorasite voidaan ymmärtää negatiiviseksi mielikuvaksi, huonoksi maineeksi. Tehtävänanto tuntui mielestäni haastavalta: kuinka voisin tarkastella imagoa objektiivisesti, kun kysymys on kuitenkin niin subjektiivisesta asiasta kuin mielikuva? Miksi osuustoiminnalla olisi huono maine, ja kenen silmissä? Jos valitsisin negatiiviseksi mielikuvaksi vasemmistolaisuuden, leimaisiko se minut itseni oikeistolaiseksi? Jos taas valitsisin maalaisuuden, tulisinko ymmärretyksi haihattelevana kaupunkilaisena? Tai jos tarkastelisin imagoa markkinatalouden lähtökohdista, syyttäisinkö silloin sosialismia? Vai tulisiko imagoa tarkastella jonkun toisen silmin? Tehtävänanto herätti paljon kysymyksiä.

 Muutama päivä ennen joulua, 20.12.2012, luin kuitenkin seuraavan otsikon: ”Kilpailuvirasto esittää Valiolle 70 miljoonan euron sakkoja määräävän aseman väärinkäytöstä maitomarkkinoilla.” Kilpailuviraston selvitysten mukaan Valio on tehnyt vuonna 2010 strategisen päätöksen siitä, että yhtiö pyrkii sulkemaan kilpailun pois perusmaitojen markkinoilta Suomessa pudottamalla tukkuhinnat alle kustannusten. Hinnoittelulla on pyritty saavuttamaan monopoliasema markkinoilla, jonka jälkeen hinnat nostettaisiin aiemmalle tasolle. Viraston mukaan Valio on syyllistynyt kilpailulain vastaiseen menettelyyn, jonka tavoitteena on ollut vahingoittaa kuluttajien asemaa. Lisäksi menettely on haitannut alalla toimivien pienmeijereiden toimintaedellytyksiä. (1)

Tiedotteen luettuani tajusin, ettei se ole ollut ainoa laatuaan. Viime vuosina perinteisille osuustoimijoille onkin sadellut useita kilpailuviraston epäilyksiä, huomautuksia ja markkinaoikeuden asettamia rangaistuksia markkina-aseman väärinkäytöstä. (2) Mihin ihmeeseen perinteinen osuustoiminta on oikein menossa?

 Tässä esseessä pohdin sitä, millä tavalla perinteisten osuustoimijoiden kasvu lähihistoriassa markkina-asemaltaan suuriksi yrityksiksi vaikuttaa osuustoiminnan imagoon vai vaikuttaako se ylipäätään. Olen jakanut tekstini kolmeen osaan. 1) Ensin tarkastelen osuustoiminnan ja Valion keskusjohtoisuuden ja itsenäisyyden kehitystä. 2) Toiseksi pohdin sitä, kuinka aate ja kilpailukykyisyys näyttäytyvät nykyisessä osuustoiminnassa. 3) Lopuksi pyrin tekemään yhteenvetoa siitä, kuinka osuustoiminnan itsenäisyyden ja aatteellisuuden muutokset vaikuttavat osuustoiminnan imagoon. Tapausesimerkkinä käytän Voinvientiosuusliike Valion kasvua nykyisenlaisekseen.

 1. Itsenäisyydestä keskusjohtoisuuteen 

Varsinainen osuustoiminta syntyi Suomessa 1800-luvun loppupuolella, kun teollistumisen ja markkinoiden asteittaisen vapauttamisen myötä taloudellinen hyvinvointi alkoi jakautua yhä epätasaisemmin. Osuustoiminnasta tuli keino parantaa omaa asemaansa uudenlaisessa, teollistuneessa yhteiskunnassa. (3)   Osuustoiminta näkyi vahvasti myös maidontuotannossa, kun lukuisia osuusmeijereitä perustettiin. Voinvientiosuusliike Valio perustettiin 4. heinäkuuta 1905. Sen tarkoitus oli toimia pienten osuusmeijereiden keskusliittona ja edistää voin vientiä. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat 17 osuusmeijerin edustajat. Vuonna 1938 Valion jäsenmäärä oli korkeimmillaan: siihen kuului 563 osuusmeijeriä. (4)

Osuustoiminta on perinteisesti korostanut toiminnan itsenäisyyttä. Alkuaikoina keskusliikkeiden ja -järjestöjen tehtävä olikin palvella yksittäisiä osuuskuntia ja niiden kautta osuuskunnan jäseniä. Tämä merkitsi sitä, että osuustoiminnalliset järjestöt olivat pitkään hajanaisia. Esimerkiksi Valion lukuisat jäsenmeijerit saattoivat kilpailla keskenään tarjoamalla tuotteitaan samoille markkina- alueille.(5)  Lähes alkuajoistaan asti Valio pyrki kuitenkin edistämään meijerikoon kasvua. Valion pitkäaikainen toimitusjohtaja F.M. Pitkäniemi oli huolissaan vientikaupasta, jota varten keskusliike oli perustettukin. Ulkomaiset ostajat edellyttivät tuotteiden tasalaatuisuutta, jota oli mahdoton toteuttaa, kun vientierät tulivat useasta pienestä meijeristä. (6) Yhtenäisyyttä pyrittiin jatkuvasti lisäämään. Menestyksellisen liiketoiminnan tavoittelu syrjäytti perinteisen osuustoiminnan, ja meijereiden yksikkökoon suurentaminen oli järjestön rakennekehityksen ydin. (7)

Sadassa vuodessa alkuaikoijen tavoitteet on pystytty saavuttamaan. Vuonna 1992 Valio muuttui osuusmeijereiden omistamaksi osakeyhtiöksi. Nykyisin Valio Oy:n omistaa 18 osuuskuntaa, joista Valio-ryhmään kuuluu 9 osuuskuntaa. Kaikesta Suomessa meijereihin toimitetusta maidosta Valio vastaanottaa 86%.(8) Viimeistään 1980-luvulla Valion tavoitteita olivat vanhojen osuustoiminnan periaatteiden sijaan kilpailukykyisyys, tuloksellisuus, kansainvälisyys ja asiakaslähtöisyys.

 2. Osuustoiminnan aatteellisuus ja kilpailu 

1900-luvun alussa Suomessa pyrittiin löytämään osuustoiminnasta ”kolmas tie” puhtaan kapitalismin ja sosialismin välimaastoon. Osuustoiminnan alkuaikoina osuuskunnan keskeisiä tehtäviä olivatkin kansan yhdistäminen ja sivistäminen. Yhdistämistavoitteet näkyivät sekä eri yhteiskuntaluokkien ja ideologioiden sisällä että niiden välillä. Sopua ja yhteistyötä pyrittiin edistämään 1) poliittisesti erimielisen sivistyneistön sisällä, 2) maatalousväestön eli isäntien ja torppareiden keskuudessa sekä 3) sivistyneistön ja kansan välillä. Vuosisadan vaihteessa työväestön ja maaseudun olojen katsottiin olevan osa samaa yhteiskunnallista kysymystä. (9)

Nykyisenlainen kapitalismi määritellään talousjärjestelmäksi, joka perustuu vapaaseen yritystoimintaan, yksityiseen rahoitukseen sekä kilpailuun vapailla markkinoilla. Kapitalismissa korostuu markkinatalouden mukainen vapaa hinnanmuodostus kysynnän ja tarjonnan kohdatessa.(10) Osuustoiminta-aatteelle oli tärkeää Ranskan vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen levinnyt sosialismi, joka oli ennen kaikkea uuden, sosiaalisen ja kansanvaltaisen talousjärjestelmän aate. Osuustoimintaa ei kuitenkaan voitu yhdistää mihinkään tiettyyn aatteeseen, vaan osuustoiminnan alkuunpanijoiden maailmankatsomukset ja poliittiset taustat olivat hyvinkin erilaisia.(11) Tästä huolimatta osuustoimintaan liitetään helposti ”aatteen palo”, ja monesti nimenomaan aatteellisuus erottaa osuustoiminnan muista yrittämisen muodoista.

 Touko Perko on kirjoittanut Valion historiasta kertovassa teoksessaan Valio ja suuri murros (2005), että viimeistään suuren 1990-luvun alun rakennemuutoksen jälkeen osuustoimintaan liittynyt aate on siirtynyt taka-alalle. Perkon mukaan aatteiden merkitys ei yhteiskunnassa ole enää niin suuri, kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Perkon mukaan Valio Oy on kuitenkin tinkinyt vain yhdestä perinteisestä osuustoiminta-aatteen periaatteesta: jäsen ja ääni -periaatetta ei ole. Omistus kun on säilynyt edelleen osuuskuntien kautta yksityisillä maidontuottajilla ja alkuperäinen tehtävä maidontuottajien elinkeinon ja taloudellisen menestyksen edistäjänä jatkuu edelleen. (12)

Perko on varmasti oikeassa siinä, että aatteiden merkitys on yleisesti vähentynyt. Toisaalta meneillään oleva markkinatalouden kriisi, työttömyyden lisääntyminen ja yleinen tyytymättömyys saattavat nostaa perinteisiä aatteita takaisin pinnalle. Voidaan myös kysyä, julistaako esimerkiksi Valio nyt korulauseiden alla kasvua toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Jos osuustoimintaliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli kansan valistaminen ja hyvinvoinnin lisääminen köyhien kansanosien keskuudessa, mitä osuustoiminta tekee nykyään?

 3. Lopuksi 

Miten keskusjohtoisuus, itsenäisyyden katoaminen ja aatteen jääminen takaa alalle sitten käytännössä vaikuttavat osuustoiminnan imagoon? Kilpailuvirasto, joka huomautti Valiota markkina-aseman väärinkäytöstä, listaa tehtävikseen muun muassa kilpailun edistämisen ja kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamisen, kuluttajansuojan kehittämisen, kilpailuolosuhteiden seurannan ja arvioinnin sekä kilpailu- ja kuluttajapolitiikkaan liittyvään kansainväliseen yhteistyöhön osallistumisen.(13) Kilpailuvirasto pyrkii siis käytännössä edistämään markkinatalouden periaatteita: vapaata hinnanmuodostusta ja kilpailua sekä kuluttajan asemaa markkinoilla.

Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen vastasi Kilpailuviraston sakkovaatimuksiin toteamalla, että Valion hyvä tilityskyky on seurausta suuresta erikoistuotteiden valikoimasta, ei perustuotteiden myynnistä. Laaksosen mukaan Kilpailuviraston vaatimus tarkoittaa, että Valio ei saisi tarjota asiakkaille perusmaitoja kilpailykykyiseen markkinahintaan. (14)

Kumpi siis on lopulta oikeassa? Perinteisten osuustoimijoiden muuttumista vähemmän aatteelliseksi ja keskusjohtoisemmaksi on turha kiistää. Muutokset ovat vieneet Valiota kohti markkinatalouden ydintä, ja kilpailukyvyn ylläpitäminen näyttäytyy entistä tärkeämpänä. Tavallaan Valio onkin saavuttanut markkinataluden avulla liian paljon; se on kasvanut markkina-asemalta niin suureksi, että toiminnassa tasapainotellaan nykyisen lainsäädännön ja monopoliaseman rajoilla. Alueellinen kilpailu on kadonnut, eikä vaihtoehtoja ole. Onko imagolla tällöin väliä ja tarvittaisiinko vaihtoehtoja edes?

Kuortanelainen maanviljelijä toteaa Kansan talous -teoksen (1999) haastattelussa, ettei tiedä johtuuko se aatteesta vai totutusta tavasta, että kynnys myydä muualle kuin maakunnalliselle osuuskunnalle on suuri. Muulle kuin Valiolle myynti koetaan oman ammattikunnan halveksimisena, porukan pettämisenä. Myös sosiaalinen paine vaikuttaa.(15) Toisaalta keskusliikkeenä Valio keskittyy tiukasti siihen, mitä varten se on perustettukin: omistajiensa elinkeinon ylläpitämisen. Se maksaa liiketoiminnasta kertyvän tuloksen omistajilleen maidon hintana. Tällä hetkellä Valio maksaa noin 40 % liikevaihdostaan omistajille. (16) Toisaalta, kuten Valion toimitusjohtaja painotti, Valio haluaa tarjota kuluttajille tuotteet kilpailukykyiseen markkinahintaan. Tällöin Valio pyrkii ikään kuin edistämään kahden vastakkaisen ryhmän etuja: sekä kuluttajien että tuottajien. Tällöin vaihtoehtoja ei siis todellisuudessa ole kummallakaan: kuluttajalla eikä tuottajalla. Myöskään ”negatiivisen imagon” syntymisellä esimerkiksi Kilpailuviraston sakkovaatimusten vuoksi ei juurikaan ole väliä.

Osuustoiminnasta puhuttaessa muistan vahvasti erään yliopiston yritystoimintaan liittyvän kurssin luennon, jolla luennoitsija kysyi oppilailta kuinka moni kuuluu osuuskuntaan. Vain muutama käsi nousi. Kun opettaja muotoili kysymyksen toisin ja kysyi, kuinka monella on Bonus-kortti, lähes jokainen käsi nousi. Voiko nykyisellä osuustoiminnalla ylipäätänsä olla imagoa, kun sitä ei tunnisteta tehokkaan markkinoinnin ja kilpailukykyisyyden alta?  Lopulta kyse on kai oikeastaan siitä, millaisena osuustoiminta halutaan missäkin ryhmässä nähdä. Kun aate on kadonnut, tärkeimmältä tuntuu saada tuttuja ja turvallisia tuotteita mahdollisimman halpaan hintaan. Se, millaisilla keinoin tuotteet pöytään tulevat, ei varmasti kiinnosta suurinta osaa ihmisistä. Jos yliopiston yrityskurssilaisetkaan eivät tunnista osuustoimintaa, voi vain arvailla, mikä tilanne on maakunnissa tai kouluttamattomien nuorten keskuudessa.

 Lähteet 

 1 Kilpailuviraston tiedote. 20.12.2012.”Kilpailuvirasto esittää Valiolle 70 miljoonan euron sakkoja määräävän aseman väärinkäytöstä maitomarkkinoilla.” http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2012-28
 2 Ks. tarkemmin esim: Kilpailuviraston päivittäistavarakauppaa koskeva selvitys. 1/2012. Saatavilla:  http://www.kilpailuvirasto.fi/tiedostot/Kilpailuviraston-Selvityksia-1-2012-PT-kauppa.pdf
 3  Ks. tarkemmin: Seppelin, Markus. 2000. Osuustoiminnan jalanjäljillä. Katsaus suomalaisen osuustoimintaliikkeen historiaan. Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutin julkaisuja. s. 11-13.
 4 Perko, Touko. 2005. Valio ja suuri murros. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. s. 12
 5 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 37-38.
 6 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 36-37.
 7 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 37-38.
 8 Ks. tarkemmin: Valion yrityssivut. 3.1.2013. http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/Valioyritys
 9 Ks. tarkemmin. Henttinen, Annastiina. 1999. Teoksessa Kansan talous. s. 39-42
 10 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 28
 11 Laakkonen, Vesa & Laurinkari, Juhani. Uudistuva osuustoiminta. 1995. Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutin julkaisuja. s.10-12
 12 Perko. 2005. s.448-449
 13 Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Viraston esittely. Viitattu 5.1.2013. http://www.kkv.fi/Page/d14aa5b2-c74d-4035-8539- cf615a45c49e.aspx
 14 Valion tiedote. 20.12.2012. Viitattu 5.1.2013. http://www.valio.fi/yritys/viranomainen-vaatii-nostamaan- perusmaidon-hintaa/
 15 Pohls, Maritta. (1999). Kansanliike Kuortaneella. Teoksessa Kansan talous. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. s. 625
 16 Ks. tarkemmin: Valion yrityssivut. 3.1.2013. http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/Valioyritys

Muutokset 2013: Yle-vero

Mitä?
Tv-lupamaksusta luovuttiin. Ylen toimintaa rahoitetaan jatkossa yleisradioverolla eli Yle-verolla. Toisin kuin tv-lupamaksu, vero on henkilökohtainen eikä kotitalouskohtainen.

Kuka maksaa?
1. Yli 18-vuotiaat yleisesti verovelvolliset luonnolliset henkilöt (eli sä ja mä)
2. Yhteisöt (eli esimerkiksi osakeyhtiöt ja osuuskunnat).

Verovelvollisuuteen ei vaikuta se, omistaako television tai käyttääkö muuten yleisradion palveluja. Ainoastaan Ahvenanmaan maakunnassa asuvat ja alle 18-vuotiaat on vapautettu verosta.

Kuinka paljon?
1. Luonnolliset henkilöt
0-140€.  Yle-veron määrä on 0,68 % joko puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärästä tai sitä korkeammasta YEL:n tai MYEL:n mukaan vahvistetun työtulon yhteismäärästä. Jos veron määrä näin laskettuna on alle 50€, sitä ei peritä. Veroa peritään enintään 140€. Puhdas tulo tarkoittaa verovuoden tuloa, josta on vähennetty tulonhankkimismenot.

Jos puhdas tuloni olisi tänä vuonna esimerkiksi 10.000€, maksaisin Yle-veroa 10.000€*0,68%=68€.

Verohallinnon taulukko.

2. Yhteisöt
0-3000€. Jos yhteisön verotettava tulo on 50.000€ tai enemmän, yhteisön on suoritettava Yle-veroa 140€ + 0,35% verotettavan tulon 50000€ ylittävältä osalta. Veroa peritään enintään 3000€. Jos yhteisön verotettava tulo olisi tänä vuonna esimerkiksi 60000€, Yle-veroa tulisi maksettavaksi 140€+(10000€*0,35%)=175€.

Mitä pitää tehdä?
Ei mitään. Vero sisältyy vuoden 2013 alusta verokortin ennakonpidätysprosenttiin (palkansaajat) tai ennakonkantoon (yrittäjät). Jos on ehtinyt maksaa vuoden 2013 televisiolupamaksua, Viestintävirasto palauttaa maksetun summan ilman erityisiä toimenpiteitä.

Milloin?
Laki tuli voimaan 1.1.2013. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa. Käytännössä Yle-veroa maksetaan siis ensimmäisen kerran tämän vuoden tuloista.

Mitä sitten?
TV-lupatarkastajaa ei tarvitse enää pelätä. ;)

Vaikka kaikkein pienituloisimpien ei tarvitse maksaa veroa ollenkaan, veron ylärajaa ei ehkä olisi tarvittu. Nyt pieni- ja keskituloisilla veron osuus on veron maksimimäärän vuoksi suhteellisesti isompi kuin kaikkein suurituloisimmilla. Veron määrä kun jäisi kaikissa tapauksissa varsin alhaiseksi: ILMAN ylärajaa 100.000€ vuodessa tienaava maksaisi Yle-veroa 680€. Eihän se olisi paha hinta sille, että mainosvapaata tiedonvälitystä ja kansansivistystä pystytään ylläpitämään, vai mitä.

Meillä ei ollut televisiota moneen vuoteen. Kun kommuunin laajakaistaliittymän vaihdossa saatiin ilmainen digiboksi, se kuitenkin kiinnitettiin paikalleen. Mutta tuossahan tuo telkkari on pääasiassa pimeänä möllöttänyt. Pitäisikö sitä nyt sitten alkaa tuijottaa, kun oikein luvan kanssa saa ja melkein maksaakin?

Lisätietoja:
Laki yleisradioverosta
Verohallinto: Yle-vero - usein kysyttyä

Osuustoiminnasta osa 2

Alla oleva teksti on kirjoittamani Co-op Network Studies -yliopistoverkoston COOP3-kurssin oppimistehtävä. Tämäkin teksti tulee melkein suoraan kopiona alkuperäisestä tähän.
----------------

Yksilöllisestä ideasta yhteisölliseksi yrittäjäksi – Mitä osuuskunnan perustajilta vaaditaan?

Johdanto

Yrittämisen idea syntyy aina yksilöstä. Vaikka kyse olisi yhteisöllisestä yrityksestä, jonkun on kuitenkin sanottava ensimmäiset sanat: “Mitä jos perustettaisiin yritys?” Tässä tekstissä pohdin ensinnäkin sitä sitä, 1) millaisia luonteenpiirteitä, motivaatiotekijöitä, arvoja ja taustoja yhteisöllinen yrittäminen edellyttää suhteessa yksin yrittämiseen. Mikä saa yksilön jakamaan ideansa toisen, kolmannen tai neljännen kanssa sen sijaan, että perustaisi yrityksen yksin? Toiseksi pohdin sitä, 2) millaisia kipupisteitä ja törmäyskohtia yhteisöllisen yrityksen, tässä tapauksessa osuuskunnan, perustamisen aikana voi syntyä.

1. Yhteisöllisen yrittämisen taustatekijät

Suomen lainsäädäntö tuntee kaksi yritysmuotoa, jotka mahdollistavat yrityksen perustamisen yksin: toiminimen ja osakeyhtiön. Yhteisyrittämisen muotoja on sen sijaan useampia: osakeyhtiö, osuuskunta, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö sekä yhdistys.¹ Jo yritysmuotojen runsauden vuoksi yksinyrittäminen, yhteisyrittäminen ja yhteisöllinen yrittäminen on syytä erottaa toisistaan. Yritystoiminnan yhteisöllinen luonne riippuu yritysmuodon valintaa enemmän yrittäjien henkilökohtaisista tavoitteista ja yrityksen käytännön toimintatavoista.²

Seuraavalla sivulla olevaan taulukkoon olen kerännyt luonteenpiirteitä, motivaatiotekijöitä, arvoja ja taustoja, joita yrittäjyyden yhteydessä on mainittu Pellervon julkaisemassa Osuuskunnan perustajan oppaassa (2010), Tapani Köpän tekstissä Yhteisöllisyys, yrittäjyys ja arvot Erkki Koskiniemen toimittamassa teoksessa Osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen (1998) sekä Jarmo Laukkasen teoksessa Enemmän kuin yritys (2000).³ 

Luonteenpiirteet	avoimuus, kyky sitoutua yhdessä sovittuun, yhteistyökyky, joustavuus, aktiivisuus, aloitteellisuus, luovuus, rohkeus, vastuuntunto, itsenäisyys, ahkeruus, tehokkuus, riskinottokyky ja -halu, tulostietoisuus, tuloksentekohalu, kilpailuhalu, ulospäin suuntautuneisuus, päämäärätietoisuus, sosiaalisuus, positiivinen elämänasenne, usko itseensä, vastuunotto, paineensietokyky, sitkeys
Motivaatiotekijät	halu toteuttaa omia ajatuksia, yrittämisen riippumattomuus ja yksilöllisyys, hyvä ammattitaito, työttömyys, halu "tehdä rahaa", vanhempien elämäntyön jatkaminen, pyrkimys suurempien markkinoiden saavuttamiseen, halu saada hallintaan koko tuotantoketju, tarve pienentää kustannuksia yhteistyön avulla, pyrkimys saada merkittävämpi asema olemassa olevilla markkinoilla, mahdollisuus yhteishankintoihin, sosiaalisen turvaverkoston luominen, riskin vähentäminen
Arvot	tasa-arvo, yhteisten etujen ajaminen, omatoimisuus, omavastuisuus, demokratia, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus, rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu, muista ihmisistä välittäminen
Taustat	yhteiskunnallis-eettisesten tavoitteiden toteuttaminen, elämäntapayhteisöjen muodostaminen, ekologisesti kestävän pankkitoiminnan harjoittaminen, luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden tuottaminen ja hankinta, työttömien yhdistyksissä syntynyt keskinäinen solidaarisuus

Taulukko 1. Yrittäjyyteen liitettyjä luonteenpiirteitä, motivaatiotekijöitä, arvoja ja taustoja.

Luetelluista luonteenpiirteistä on vaikea erottaa sellaisia, joita yhteisöllisessä yrittäjyydessä ei missään tilanteessa tarvittaisi. Sen sijaan tietyt luonteenpiirteet kuten avoimuus, kyky sitoutua yhdessä sovittuun, yhteistyökyky sekä joustavuus saattavat saada useammin korostuneen merkityksen yhteisöllisessä yrittämisessä yksin yrittämiseen nähden. Myöskään kirjoittajien mainitsemista arvoista tai motivaatiotekijöistä ei löydy merkittäviä eroja; ne voidaan kaikki yhdistää sekä yksin yrittämiseen että yhteisölliseen yrittämiseen. Toisaalta esimerkiksi sosiaalisen turvaverkoston luominen ja riskin vähentäminen helpottuvat yhteisöllisen yrittämisen myötä luonnostaan. Erilaisten luonteenpiirteiden, arvojen tai motivaatiotekijöiden liittäminen juuri tiettyihin yrittämisen muotoihin saattaakin johtua lähinnä ennakkoluuloista tai oletuksista.

Yrittäjyyden arvoista ja taustoista voidaan kuitenkin löytää perusteluja sille, miksi yhteisöllinen yrittäminen voi tietyissä tilanteissa tuntua yksin yrittämistä paremmalta vaihtoehdolta. Vaikka esimerkiksi edellä mainittu riskin jakaminen voi jo sinänsä tuntua järkevältä ratkaisulta, yhteisölliseen yrittämiseen vaaditaan muutakin. Yhteisiä etuja, demokratiaa, solidaarisuutta ja yhteiskunnallista vastuuta on luonnollisesti helpompi edistää yhteisössä kuin yksin. Elämäntapayhteisön perustaminen tai yhteiskunnallis-eettisten tavoitteiden toteuttaminen ei edes onnistu ilman samanmielistä ja -arvoista yhteisöä. Yhteisöjen sisällä erilaiset luonteenpiirteet toki jakavat yksilöt erilaisiin ja eri tasoisiin tehtäviin, mutta kaikilla on kuitenkin oltava lähtökohtaisesti yrittäjyyden periaatteita ja riittävästi tahtoa. 

 

2. Yhteisöllisyyden kipupisteet

Yhteisöllisen yrityksen perustaminen on monessa suhteessa haastavampaa kuin yhden ihmisen yrityksen perustaminen, mutta osuuskunnan perustamisvaiheen ongelmia voi kuitenkin olla yhtä paljon kuin on osuuskuntiakin. Osuuskunnan perustamiseen liittyvät kipupisteet ja törmäyskohdat voidaan kuitenkin jakaa selkeästi kahden kategorian alle: 1) riittävän johdon puuttumiseen ja 2) liian erilaisiin lähtökohtiin.

Idea tarvitsee aina jonkun joka sitä vie eteenpäin, eikä yhteisöllistäkään yrittämistä synny jos tällaiset henkilöt puuttuvat. Jos riittävän vahvaa johtoa ei ole, avoinna olevia kysymyksiä voi jäädä liikaa auki eikä työnjakokaan onnistu. Osuuskunnan perustajan oppaasta löytyviä johtajuuden puutteesta aiheutuvia törmäyskohtia ovat muun muassa selkeiden pelisääntöjen puuttuminen sekä työvelvollisuuksien kasaantuminen vain tietyille henkilöille. Pelisääntöjen laadinta kun vaatii aina jonkun joka pelisäännöt haluaa, eikä töiden jakaminen onnistu ilman jakajaa. ⁴

Toiseksi kipupisteitä ja törmäyskohtia voi muodostua yksilöiden erilaisista lähtökohdista ja arvoista. Tällöin suurimmat ongelmat liittyvät usein varmasti siihen, ettei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä oikeastaan halutaan tehdä. Muita erilaisista lähtökohdista aiheutuvia ongelmia voi olla esimerkiksi kyvyttömyys sitoutua osuuskuntaan ja nähdä asiat pitkällä tähtäimellä.

Osuuskunnan perustaminen vaatii siis sekä johtajuutta että riittävän samanlaisia arvoja ja lähtökohtia. Perustamisvaihe on jo itsessään kriittinen; edellä mainittujen puuttuminen voi aiheuttaa sekä projektin vetäjien väsähtämisen että liian suurten ristiriitojen muodostumisen. Hyvää johtajuutta vaaditaan myös siiheen, että pystyy myöntämään ylitsepääsemättömän tilanteen olemassaolon. Tällöin on myös osattava laittaa projekti hetkeksi jäähylle tai jopa jättää osuuskunta toistaiseksi perustamatta. Toisaalta tarvitaan kykyä päästää irti alkuperäisestä ryhmästä tai ideasta - ja riittävää halua jatkaa siitä huolimatta eteenpäin.

1Ks. tarkemmin Osuuskunnan perustajan opas (2010) s. 6-8.

2Ks. tarkemmin Koskiniemi, Erkki (toim.). (1998) Osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen. s. 16

3Ks. tarkemmin: Osuuskunnan perustajan opas (2010), s. 8-13, Koskiniemi, Erkki (toim.) (1998): Osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen, s. 15 sekä Laukkanen, Jarmo (2000): Enemmän kuin yritys, s. 102-109.

4Ks. tarkemmin Osuuskunnan perustajan opas (2010) s. 10-13.

Tukikikkailu vs verokikkailu

1. Tämän aamun Aamulehti uutisoi isolla, yli puolen sivun jutulla, kuinka Kelalta huijataan erilaisen (laittoman) tukikikkailun avulla vuosittain yli neljä miljoonaa euroa. "Taantuma saa tukihuijareiden kekseliäisyyden kukkimaan" -niminen juttu oli kuvitettu värikkäillä hassun hauskoilla piirroksilla. Yhdessä ovela työttömyyspäivärahan nostaja kävi tuesta huolimatta töissä. Toisessa naureskeleva asumistukea nostava tyttö työntää ovea kiinni, jottei "Kela tietäisi, keitä meillä asuu". Kolmannessa viheltelevä opintotuella eläjä ottaa seteleitä vastaan, vaikka opinnot ovat keskeytyneet, tai niitä ei ole edes aloitettu.

2. Viereisellä sivulla kerrottiin pienellä, sivun reunaan asetellulla muutaman lauseen jutulla, kuinka yritykset maksavat Suomeen yhteisöveroa tänä vuonna noin miljardi euroa aiempaa vähemmän monikansallisten konsernien (laillisen) verokikkailun vuoksi. "Yle: Verokikkailusta iso lasku" -nimisen jutun mukaan taustalla on laillinen verosuunnittelu, jonka avulla toimintaa kierrätetään kevyemmän verotuksen maissa olevien yhtiön osien kautta.

4 000 000 € laittomia menoja

vs

1 000 000 000 € laillisesti saamatta jääneitä tuloja

Vähän jopa hävettää tämä meidän oikeusvaltio.

Muutokset 2013: Kotitalousvähennys

Kirjoitin jo viime vuonna perusteellisemman tekstin kotitalousvähennyksestä, joten tällä kertaa keskityn ainoastaan siihen mitä nyt muuttuu.

Tilanne nyt?
Tällä hetkellä lain mukaan saa vähentää

2) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveron alaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 45 prosenttia. (TVL 127b§)

Lakia on tulkittu niin, että yrityksen tulee olla Suomessa merkitty ennakkoperintärekisteriin, jotta kotitalousvähennyksen saa tehdä.

 Mitä muuttuu? 

Verovuodesta 2013 lähtien kotitalousvähennyksen saa myös muualla kuin Suomessa, EU/ETA-alueella tehdystä vähennyksen edellytykset täyttävästä työstä. Yrityksen ei siis tarvitse olla merkitty Suomessa ennakkoperintärekisteriin, jotta vähennyksen voisi saada. Vähennystä voi hakea takautuvasti vuonna 2007 ja sen jälkeen EU/ETA-maissa tehdyistä kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä.

Tuloverolakia muutetaan seuraavasti:

2) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 45 prosenttia; vastaava vähennys voidaan tehdä myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tehdystä työstä maksetusta työkorvauksesta, jos verovelvollinen osoittaa, ettei suorituksen saajalla ole ennakkoperintälain 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä;  (uusi TVL 127b)

Hallituksen esitys HE 87/2012

Miksi?
Tämän vuoksi. EU:n komissio totesi, että Suomen nykyinen kotitalousvähennys on EU-oikeuden ja tarkemmin ottaen palvelujen vapaan liikkumisen vastainen veroetu. Lakia muutetaan vastaamaan EU:n komission kantaa.

Mitä sitten?
Viimeistään tämä muutos kumoaa koko kotitalousvähennyksen alkuperäisen idean. Uusimmassa (5.joulukuuta 2012) Veronmaksajien keskusliiton julkaisemassa Taloustaidossa oli kirjoitettu verotuksen kansainvälistymisestä ja sivuttu myös tätä kotitalousvähennysasiaa. Artikkelissa oli haastateltu asiantuntijana Helsingin yliopiston professori Marjaana Helmistä (kirjoittanut myös aika pitkän liudan kv-verotukseen liittyviä artikkeleita ja yleisteoksia), joka myös totesi, että paras olisi, kun saataisiin "vähennysviidakko pois ja veropohja mahdollisimman laajaksi."