Ensi vuoden alussa vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakausilehtien arvonlisäverokanta nousee yhdeksään prosenttiin. Lehdet ovat aiemmin kuuluneet tietyin edellytyksin niin sanottuun 0-verokantaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lehtien myynneistä maksettava arvonlisävero on ollut 0%, mutta myyntiä varten tehdyistä ostoista on kuitenkin saanut tehdä vähennyksen. (Arvonlisäverojärjestelmähän toimii siten, että verovelvollisen Verohallinnolle tilittämä arvonlisäveron määrä on myyntien arvonlisävero vähennettynä ostoista kertynyt arvonlisävero.) Wikipedian mukaan verovapaus on 1960-luvulla perustunut sille, että lehdet levittävät uutisia ja sivistävät kansaa. Myös EU antoi Suomen jatkaa tätä menettelyä jäsenyydestä huolimatta.
Tilattujen sanoma- ja aikakausilehtien verovapaudesta on säädetty arvonlisäverolain 55§:ssä. Verotonta myyntiä on ollut sellainen, jossa tilausjakso tai ilmaisluovutus on ollut vähintään kuukauden mittainen. Verollista (9%) on sen sijaan ollut tähänkin asti irtonumeromyynti, nipputilausmyynti, aikakausilehden yhden numeron tilaus, sähköiset lehdet, lehtien välitys ja ilmaisjakelulehdet.
Mitä tämä muutos sitten tarkoittaa? Lehtitalot ainakin protestoivat kovaan ääneen ja kertovat lopettavansa lehtiä ja irtisanovansa henkilökuntaa. Tilattujen lehtien hinta tulee myös erittäin todennäköisesti nousemaan, jos arvonlisäveron määrä lisätään suoraan nykyisiin hintoihin. Jos vuosikerta maksaa nyt 40 euroa niin ensi vuonna se olisi 43,60 euroa. 80 euron vuosikerran hinnaksi muodostuisi taas 87,20 euroa.
Itse olen miettinyt arvonlisäveromuutoksen kohdalla ainakin sitä, että se tuo lehdet samalle viivalle muiden tavaroiden ja palvelujen kanssa. Muutos siis yhdenmukaistaa verotusta ja lisää neutraliteettia. Myös nuo alkuperäiset perustelut tuntuvat vähän vanhahtavilta, kun nettilehdistä ja kaikenmaailman blogeista on varmasti saanut jo päiviä tai kuukausia ennen lukea uutiset, keikka-arvostelut ja tuote-esittelyt. Ehkä muutos myös siirtää lehtiä entistä enemmän verkkoon, ja vähentää näin paperin ja painomusteen kulutusta pallon päällä. Toisaalta painettu sana on aina painettua; pysyvämpää, konkreettisempaa. Sellaista joka ei napin painalluksella häviä bittiavaruuteen, tai tule muokatuksi jonkin tahon mukaiseksi. Yhdellä tulitikun raapaisulla kun ei saa poistettua niitä satoja tai tuhansia muita sivuja, jotka on säilötty kaappien perukoille.
PS: Arvonlisäverolain 56§ mukaiset yleishyödyllisten yhteisöjen (esimerkiksi eri järjestöjen) jäsenlehdet, jotka ovat ilmestyneet vähintään 4 kertaa vuodessa, säilyttävät edelleen verovapautensa. Animaliat ja Pandan polut voi siis edelleen vastaanottaa ilman veron penniäkään (joihin ehkä kohta saadaan taas senteistä siirtyä, heh).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti