Ajatuksia kilometrikorvauksista

Mitä ovat kilometrikorvaukset? Työnantaja voi maksaa työntekijälle kilometrikorvauksia (0,45snt/km) työntekijän omalla autolla tekemistään työmatkoista. Työmatka tarkoittaa eri asiaa kuin asunnon ja työpaikan välinen matka. Työmatka on tehty johonkin muualle, kuin varsinaiseen työntekemispaikkaan (eli sinne normaalille työpaikalle).

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) on todennut Ylelle antamassaan haastattelussa, että kilometrikorvauksia tulisi pienentää alueilla, joilla julkinen liikenne toimii hyvin. Tulkitsen tämän niin, että Kyllönen tarkoittaa pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun alueita. Kyllösen mukaan kilometrikorvaukset eivät ole ajan tasalla, koska ihmisille on kannattavampaa käyttää työmatkoilla omaa autoa kuin julkista liikennettä. (Yle uutiset.)

Veronmaksajien keskusliitto on omassa tiedotteessaan ehtinyt jo kommentoida, että kilometrikorvauksissa on kyse työstä aiheutuvista kuluista jotka työnantaja voi verovapaasti maksaa työntekijälleen. Tähän toimivaan järjestelyyn ei pitäisi puuttua. Lisäksi Veronmaksajien edustaja toteaa, että "kilometrikorvausten rajoittaminen merkitsisi työntekijän omaisuuden siirtämistä työnantajan käyttöön ja työnantajan kulujen siirtämistä työntekijän maksettavaksi". (Veronmaksajien tiedote.)

Näkökulmia:

1. Kilometrikorvaukset ovat mukava lisä tilipussissa.
Esimerkiksi Helsinki-Tampere-Helsinki -välisestä matkasta voi laskea itselleen 162 euron lisän päivän "ansioihin". Kilometrikorvaukset houkuttelevat käyttämään omaa autoa.

2. Oman auton käyttö tuo joustavuutta.
Jos työnsä vuoksi joutuu vaikkapa Pirkanmaan seudulla kuskailemaan tavaraa paikasta toiseen ja työhön kuuluu visiittejä eri asikkaiden luona, oman auton käyttö tuo aikatauluihin joustavuutta ja helppoutta tilanteissa, joissa työnantajalla ei ole työntekijälle annettavaksi autoa. Omalla autolla voi vaikka välillä piipahtaa kahvilla ja pullalla paikallisella huoltamolla ja jatkaa siitä suoraan seuraavaan sovittuun paikkaan. Bussilla sompaileminen painavien mappien ja korjattavien esineiden kanssa olisi työlästä ja suorastaan hankalaa. Pitäisikö työntekijän tällaisessa tapauksessa hakea poikkeuslupaa, joka säädettäisiin vain tällaisia tilanteita varten, ja joka monimutkaistaisi verojärjestelmää lisää? Ja lisäisi kikkailua verosuunnittelussa. Missä menisi tarpeellisen raja? Kuinka painavaa esinettä ei voisi enää julkisessa liikenteessä kantaa?

Omalla autolla kulkiessa voi lisäksi napata kyytiin tyttären, poikaystävän tai mummun, joka haluaa vapaapäivänään piipahtaa Helsingissä ostoksilla. Ja näin säästyy mummun eläkerahat.

3. Julkisen liikenteen käyttö mahdollistaa töiden tekemisen liikkuessakin.
Bisneshytissä junassa sähköpostin kirjoittaminen sujuu ja matka kulkee kuin itsekseen. Mutta entä jos matkaa ei käytä töiden tekemiseen vaan vaikkapa nokosiin? Miksi ei? Kuka siitä tietäisi? Voisiko julkisen liikenteen käyttöön kannustaa muulla tavoin, kuin pienentämällä kilometrikorvauksia alle todellisten kulujen? Täytyykö meidän ylipäätänsä olla niin tehokkaita, että jopa junassa on tehtävä töitä? Voisiko olla työnantajan kannaltakin olla antoisampaa, jos työntekijä vaikka vaihteeksi katselisi maisemia ja vain (?) olisi?

4. Etätyö.
Aikana, jolloin lähes jokaisella on mahdollisuus olla tavoitettavissa mihin aikaan tahansa ja missä tahansa, on ihan uskomatonta, että etätyötä on lähes mahdotonta tehdä. Esimerkiksi viimekesäisessä työpaikassani (joka ei ollut mikään ihan pieni konserni), etätyön tekeminen ei ollut virallisesti hyväksyttyä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sellaisinakin päivinä, jolloin en nähnyt ketään työtoveriani, jouduin siirtymään aamulla läppärini kanssa erilliseen toimistotilaan. Miksi? Tämä tuntui vielä typerämmältä kuin autolla ajaminen kokoustamaan, sillä asunnon ja työpaikan välisiä matkoja ei tälläkään hetkellä korvata.

Meillä on jopa olemassa ilmaisia ohjelmia esimerkiksi videopuheluita varten, mutta silti etätyön tekeminen tuntuu suurimmassa osassa firmoista olevan lähes poikkeus. Toisaalta ymmärrän työn ja työpaikan sosiaalisen näkökulman, kahvitaukokeskusteluissa syntyvän luovuuden ja ideat. Mutta sitä en ymmärrä, miksi staattisissa kirjoitustehtävissä tai esitysten kasaamisissa etätyön tekeminen on kiellettyä. Sama pätee videokokouksiin tai vastaaviin. Mihin ne ovat unohtuneet? Miksi niihin ei kannusteta? Miksi yritykset hyödyntävät niitä niin vähän? Miksi ei ennemminkin maksettaisi siitä, että EI liikuta?

Lukuja vuodelle 2012

"2§: Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset."

Työmatka = matka, joka tehdään työn vuoksi varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Työpaikan ja asunnon välisestä matkasta käytetään nimitystä työpaikan ja asunnon välinen matka :).

Verovapaat matkakustannusten korvaukset vuodelle 2012:

- kotimaan kokopäiväraha 36 € (yli 10h työmatka)
- kotimaan osapäiväraha 16 € (yli 6h työmatka)
- ateriakorvaus 9 € (edellyttää, ettei makseta päivärahaa)
- kilometrikorvaus 0,45 snt / km (autolla)

Lissää infoa: VH päätös

Muutokset 2012: Kotitalousvähennys

Mitä?
Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä
nyt: 3000€
2012: 2000€

Kotitalousvähennys on verosta tehtävä vähennys. Se siis vähennetään täysimääräisesti maksettavasta verosta (eikä esimerkiksi ansiotulosta). Vähennystä on perusteltu sillä, että sen avulla voidaan edistää kotitalouksien mahdollisuuksia käyttää ulkopuolista työvoimaa kotona tyypillisesti tehtäviin töihin. Tällaisia töitä ovat tavanomaiset kotitaloustyöt, hoiva- tai hoitotyöt, asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöt sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja kunnossapitotyöt. Työt on tehtävä verovelvollisen käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa - esimerkiksi omille vanhemmille kustannettua remonttia ei siis saa vähentää.

Esimerkkejä tavanomaisesta (vähennys ok):
- ruoanlaitto
- siivous
- pyykinpesu
- lasten hoito (lasten kotona)
- keittiön tai kylpyhuoneen remontointi
- ulkorakennuksen maalaus

Esimerkkejä ei-tavanomaisista (ei vähennystä):
- jätteiden kuljetus
- likakaivon tyhjennys
- muuttopalvelut
- uudisrakentaminen

Verohallinnon lista.

Kotitalousvähennys otettiin käyttöön vuonna 1997 tukikokeiluna Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä. Vuonna 2001 kotitalousvähennys laajeni koko maahan. Vähennyksen enimmäismäärä on vuosien mittaan hieman kasvanut, vuodesta 2009 asti se on ollut 3000 euroa vuodessa. Puolisot ovat voineet siis vähentää yhteensä 6000 euroa vuodessa. Tämä enimmäismäärä laskee siis vuoden 2012 alusta 2000 euroon, jolloin puolisoiden yhteenlaskettu vähennys voi olla enintään 4000 euroa.

Vähennyksen omavastuu on 100 euroa vuodessa. Yritykselle työstä maksettavan korvauksen täytyy siis olla yli 167 euroa, jotta omavastuu ylittyisi.

Vähennyksen laskemiseen on kaksi tapaa, riippuen siitä onko työ ostettu yritykseltä vai maksettu palkkaa suoraan työntekijälle.

1. Työ on ostettu ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä. Vähennyksen määrä lasketaan arvonlisäverollisesta työkorvauksesta.
Nyt: 60 %
2012: 45%

2. Työn tekevä henkilö palkataan työsuhteeseen. Vähennyksen määrä lasketaan maksetusta palkasta + palkan sivukuluista.

Nyt: 30 %
2012: 15 %

Esimerkki: Yrityksen tekemä remontti maksaa 2000 euroa. Työn osuus on 1000 euroa ja materiaalien osuus 1000 euroa. Vähennyskelpoista oli aiemmin 60% eli 600€-100€ omavastuuosuus (vähennyksen määräksi jäi 500€). Vuoden 2012 alusta vähennyskelpoista on 45% eli 450€-100€ omavastuuosuus (vähennyksen määräksi jää 350€).

Verovuonna 2009 kotitalousvähennys myönnettiin noin 366 000 verovelvolliselle ja vähennysten yhteismäärä oli noin 391 miljoonaa euroa. Kyse on siis valtavasta summasta - joka on suoraan pois kerättävien verojen määrästä. Muutoksen arvioidaan lisäävän verotuottoja noin 150 miljoonaa euroa vuositasolla. Hallitus myös uskoo, ettei tämä vähennä merkittävästi vähennykseen oikeuttavien palvelujen käyttöä, vaan säilyy edelleen työllisyyttä edistävänä ja harmaata taloutta torjuvana keinona.

Itse ajattelen niin, että suunta on hyvä. Ehkä vähennys on alunperin toiminut ihan ajatuksensa mukaisesti, mutta jos yritykset mainostavat tällä hetkellä kotitalousvähennyksellä ja vähennysten yhteismäärä on kasvanut noin valtavaksi tilanne on kestämätön. Enkä sitä paitsi tunne ketään, joka olisi vähennystä käyttänyt. Tai ainakaan puhunut siitä. Ehkäpä vähennystä onkin käyttänyt enimmäkseen yhteiskunnan varakkain luokka - ne joilla ehkä olisi rahaa maksaa työn tekijöille ilman vähennystäkin. Toisaalta on ikävää, jos vähennystä kuitenkin käyttäneet vanhukset tai lapsiperheet joutuvat ahtaalle. Näiden ryhmien avustamiseen tulisikin käyttää niitä varoja, joita tällaisilla muutoksilla kerätään.

Linkkejä:
Hallituksen esitys
Verohallinto & kotitalousvähennys

Muutokset 2012: Parturi- ja kampaamopalvelut

Vuoden 2007 alussa parturi- ja kampaamopalveluiden arvonlisäverokanta laskettiin 22 prosentista 8 prosenttiin. Muutos perustui Euroopan Unionin arvonlisäverodirektiiviin (Direktiivi 77/388/ETY liite K), jonka mukaan työvaltaisiin palveluihin voidaan väliaikaisesti soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa. Alennettua arvonlisäverokantaa perusteltiin muun muassa työllisyyden lisäämisellä ja harmaan talouden torjunnalla. Alennettua verokantaa on saatu soveltaa esimerkiksi hiusten leikkaukseen ja värjäykseen, kampausten tekoon, parran ajoon sekä kampaajan työsuorituksen yhteydessä käyttämiin tuotteisiin.

Tämä viisi vuotta kestänyt väliaikainen kokeilu päättyy tämän vuoden loppuun. Tammikuun ensimmäisestä päivästä parturi- ja kampaamopalveluista on siis maksettava jälleen 23 % arvonlisävero. Lyhyen internetsivukierroksen perusteella monet yrittäjät aikovat lisätä veronkorotuksen suoraan hintoihinsa. Tällä hetkellä 100€ maksava kampaamokäynti olisi siis tammikuussa noin 113€. Tilanne on varmasti helpompi sellaisille yrittäjille, jotka laskivat hintojaan silloin, kun arvonlisäverokantaa alennettiin.

Kokeilun loppuminen on odotetusti herättänyt aika paljon närää. Esimerkiksi adressi jossa muutosta vastustetaan on kerännyt yli 7000 allekirjoitusta. Kuten sanoma- ja aikakausilehtien tapauksessa, myös tämä kuitenkin lisää neutraliteettia suhteessa muihin palvelualoihin. Tietämättä sen enempää kampaamojen kulurakenteesta, kokeilun loppuminen tuntuu mielestäni ihan järkevältä. Toisaalta etukäteen on vaikea ennakoida alv-korotuksen vaikutusta alaan. Onko tulevaisuuden katukuvassa joka korttelissa kampaamo kuten tällä hetkellä, vai väheneekö ihmisten maksuhalut koronneiden hintojen myötä?

Hirvittää myös ajatella, missa hinnoissa hiustenleikkuut ja värjäykset tulevat jatkossa olemaan, jos tälläkin hetkellä polkkatukkainen saa maksaa yhdestä käynnistä reilusti yli sata euroa.

Muutokset 2012: Tilattujen lehtien arvonlisävero

Ensi vuoden alussa vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanoma- ja aikakausilehtien arvonlisäverokanta nousee yhdeksään prosenttiin. Lehdet ovat aiemmin kuuluneet tietyin edellytyksin niin sanottuun 0-verokantaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lehtien myynneistä maksettava arvonlisävero on ollut 0%, mutta myyntiä varten tehdyistä ostoista on kuitenkin saanut tehdä vähennyksen. (Arvonlisäverojärjestelmähän toimii siten, että verovelvollisen Verohallinnolle tilittämä arvonlisäveron määrä on myyntien arvonlisävero vähennettynä ostoista kertynyt arvonlisävero.) Wikipedian mukaan verovapaus on 1960-luvulla perustunut sille, että lehdet levittävät uutisia ja sivistävät kansaa. Myös EU antoi Suomen jatkaa tätä menettelyä jäsenyydestä huolimatta.

Tilattujen sanoma- ja aikakausilehtien verovapaudesta on säädetty arvonlisäverolain 55§:ssä. Verotonta myyntiä on ollut sellainen, jossa tilausjakso tai ilmaisluovutus on ollut vähintään kuukauden mittainen. Verollista (9%) on sen sijaan ollut tähänkin asti irtonumeromyynti, nipputilausmyynti, aikakausilehden yhden numeron tilaus, sähköiset lehdet, lehtien välitys ja ilmaisjakelulehdet.

Mitä tämä muutos sitten tarkoittaa? Lehtitalot ainakin protestoivat kovaan ääneen ja kertovat lopettavansa lehtiä ja irtisanovansa henkilökuntaa. Tilattujen lehtien hinta tulee myös erittäin todennäköisesti nousemaan, jos arvonlisäveron määrä lisätään suoraan nykyisiin hintoihin. Jos vuosikerta maksaa nyt 40 euroa niin ensi vuonna se olisi 43,60 euroa. 80 euron vuosikerran hinnaksi muodostuisi taas 87,20 euroa.

Itse olen miettinyt arvonlisäveromuutoksen kohdalla ainakin sitä, että se tuo lehdet samalle viivalle muiden tavaroiden ja palvelujen kanssa. Muutos siis yhdenmukaistaa verotusta ja lisää neutraliteettia. Myös nuo alkuperäiset perustelut tuntuvat vähän vanhahtavilta, kun nettilehdistä ja kaikenmaailman blogeista on varmasti saanut jo päiviä tai kuukausia ennen lukea uutiset, keikka-arvostelut ja tuote-esittelyt. Ehkä muutos myös siirtää lehtiä entistä enemmän verkkoon, ja vähentää näin paperin ja painomusteen kulutusta pallon päällä. Toisaalta painettu sana on aina painettua; pysyvämpää, konkreettisempaa. Sellaista joka ei napin painalluksella häviä bittiavaruuteen, tai tule muokatuksi jonkin tahon mukaiseksi. Yhdellä tulitikun raapaisulla kun ei saa poistettua niitä satoja tai tuhansia muita sivuja, jotka on säilötty kaappien perukoille.

PS: Arvonlisäverolain 56§ mukaiset yleishyödyllisten yhteisöjen (esimerkiksi eri järjestöjen) jäsenlehdet, jotka ovat ilmestyneet vähintään 4 kertaa vuodessa, säilyttävät edelleen verovapautensa. Animaliat ja Pandan polut voi siis edelleen vastaanottaa ilman veron penniäkään (joihin ehkä kohta saadaan taas senteistä siirtyä, heh).

Verokeinottelua

Valtiovarainministeriö julkaisi tänään tiedotteen, jonka mukaan ministerivaliokunta on käsitellyt yritysten rajoittamatonta korkojen verovähennysoikeutta. Tätä korkovähennysoikeutta ollaan tarkastamassa niin, että "yhteiskunnalle haitallinen verokeinottelu" saadaan kuriin.

Alikapitalisointi tarkoittaa yrityksen rahoittamista korkealla vieraan pääoman määrällä suhteessa omaan pääomaan. (Yrityksen rahavarat koostuva siis omasta pääomasta jota on esimerkiksi osakepääoma ja tilikausien voitto sekä vieraasta pääomasta eli esimerkiksi lainarahasta). Alikapitalisointia on käytetty konserneissa, jotka muodostuvat useassa maassa toimivista yhtiöistä. Ja sitten syntyy tällainen tilanne.

1. Yritys ottaa lainaa ulkomailta esimerkiksi emoyhtiöltä tai ulkomailla asuvalta osakkaalta.
2. Yritys maksaa korkoa tälle lainalle (eli siis ulkomaiselle emoyhtiölle tai osakkaalle). Lainan korko on voitu sopia mahdollisimman suureksi.
3. Yritys saa Suomessa vähentää nämä korot omista tuloistaan.
4. Ulkomailla emoyhtiö tai osakas kieriskelee korkotuloissa.

--> Tuloksena on siis huomattavasti parempi tilanne kuin jos maksettaisiin normaalisti osakkaille osinkoja (joita yritys ei saa vähentää verotuksessaan).

Tällainen tilanne pääsee syntymään, kun rajat ylittävät korkokulut on vapautettu Suomessa lähdeverosta.

Ihmisoikeudet ja ne bis in idem verotuksessa

Ihmisoikeuksien satama. Liittyykö nosturi aiheeseen?

Ne bis in idem on latinaa, joka voidaan kääntää "ei kahdesti samassa asiassa". Periaate tarkoittaa sitä, että samasta asiasta ei voida antaa kahta tuomiota. Eli siis ei voida "tuplarangaista" esimerkiksi kahdessa eri valtiossa tai jopa samassa valtiossa samasta asiasta. Itselleni tulee jotenkin hämärästi mieleen aiheeseen liittyviä lööppejä, mutta asian tarkempi sisältö tuntuu vähäsen etäiseltä. Ne bis in idem löytyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklasta.

Kielto syyttää ja rangaista kahdesti

1. Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

2. Edellisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen.

3. Tästä artiklasta ei saa poiketa yleissopimuksen 15 artiklan perusteella.

Lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi tarkoittaa käsittääkseni sitä, että tuomio on tullut lainvoimaiseksi. Veroasioiden yhteydessä artikla on herättänyt kysymyksiä ennen kaikkea veronkorotustapausten yhteydessä. Oikeuskäytäntöäkin löytyy jonkin verran. Kiinnostavaa kysymyksessä on mielestäni se, että hallintopäätös voidaan tietyin edellytyksin rinnastaa rikosasiaan (joka siis ihmisoikeussopimuksessa mainitaan ..oikeudenkäynnissä rikoksesta).

Veronkorotuksesta säädetään verotusmenettelylain 32§:ssä. Korotus voidaan määrätä, jos verovelvollinen laiminlyö ilmoittamisvelvollisuutensa (esimerkiksi jättää tuloveroilmoituksessa merkitsemättä jotakin tulojansa tai ei ilmoita saamastaan lahjasta lahjaveron määräämistä varten).

Veronkorotus jakaantuu kolmeen tasoon: (joiden perustana on ilmoitusvelvollisuuden)
1) vähäinen puutteellisuus tai virhe
2) olennainen vaillinaisuus tai virhe
3) tietoisuus tai törkeä huolimattomuus (käytännössä siis tahallisuus).
Ennen veronkorotuksen määräämistä verovelvollista on aina oikeuskäytännön mukaan kuultava (KHO 1998:73).

Ne bis in idemin osalta kysymykset ovat liittyneet ennen kaikkea tuohon veronkorotuksen kolmanteen tasoon, joka voidaan ehkä rinnastaa tavallaan rikoslain mukaiseen veropetokseen. Näissä tapauksissa joita KHO on käsitellyt on ollut kyse siitä, missä tilanteissa veropetossyyte voidaan tutkia, jos samasta asiasta on määrätty myös veronkorotus. KKO:n ennakkopäätösten 2010:45 ja 2010:46 mukaan veropetossyyte voidaan tutkia, jos veronkorotukset eivät ole tulleet lopullisiksi ennen syytteen vireilletuloa. (Veronkorotukset tulevat lopullisiksi eli lainvoimaisiksi silloin, kun niihin ei voida enää hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin. Esimerkiksi verovelvollisen vuoden 2011 verotuksen muutoksenhakuaika päättyy vuoden 2017 lopussa. Syyte taas tulee vireille, kun haaste annetaan tiedoksi.)

Eli JOS
- veronkorotukseen voi vielä hakea muutosta
- voidaan noste syyte veropetoksesta

.. ja tällöin ei ole kyse ne bis in idem -periaatteen mukaisesta tuplarangaistuksesta.

Vähän outoa, eikö? Että prosessin nopeus voi vaikuttaa näin paljon.

Euroopan ihmisoikeussopimus Finlexissä
Verohallinnon artikkeli: Ne bis in idem -kiellon vaikutuksista veroasioissa
Laki verotusmenettelystä 1995/1558