Hakukoneyhtiö Google investoi Suomeen

Hakukoneyhtiö Google aikoo laajentaa ja kehittää Haminassa sijaitsevaa palvelinkeskusta 450 miljoonalla eurolla. Aikanaan palvelinkeskus on toiminut muun muassa Stora Enson paperitehtaana. Nykyinen palvelinkeskus työllistää eri lähteistä riippuen 90-130 ihmistä. Arvioiden mukaan laajennus toisi työpaikkoja lisää noin puolet enemmän. Lisäksi hanke luo väliaikaisia lisätyöpaikkoja erityisesti  rakennusalalle. Osallistuihan jo palvelinkeskuksen ensimmäisen vaiheen rakennustyöhön yli 2000 työntekijää 50 yrityksestä, joista, Googlen itsensä mukaan, jopa suurin osa oli suomalaisia ja monet paikallisella alueella toimivia. Mitään takuita paikallisen työvoiman käytöstä ei kuitenkaan tälläkään kertaa ole, halvempaa työvoimaa kun on helposti saatavilla esimerkiksi Suomenlahden toiselta puolelta.

Pääministeri Jyrki Katainen on ilmoittanut, että hallitus on päättänyt alentaa datakeskusten sähköveroa em. keskusten houkuttelemiseksi Suomeen. Aamun Helsingin Sanomien laskelman mukaan hallitus menettää alennuksen vuoksi verotuloja vuosittain noin 10 miljoonaa euroa. Tämän "pikkusumman" korvaamista varmasti yritetään perustella uusista työpaikoista saaduilla ansiotulon veroilla, mutta on selvää, ettei sadan uuden työpaikan syntyminen korvaa 10 miljoonan euron vuosittaista menetystä. 

Palvelinkeskuksille kohdennettu, edellä mainittu sähköveron alennus vaatii kuitenkin vielä EU-komission hyväksyntää. Euroopan unionin perustamissopimuksen (SEUT) 107 artiklan mukaan "jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muo­dossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan". EU:n jäsenvaltiona Suomi ei voi sisäisessä lainsäädännössään tehdä SEUT:n vastaisia päätöksiä eikä muutenkaan toimia EU-oikeuden vastaisesti. Suomi on ollut aiemminkin tapetilla valtiontukikieltoasioista muun muassa tappioita koskevan poikkeuslupamenettelyn vuoksi (ks. tuloverolain 122 §, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2011:118 ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu C-6/12 P Oy).

Kauppalehden haastattelema Googlen palvelinkeskuksen päällikkö Dieter Kern vakuutteli, ettei sähkön hinnan alentamisella ollut vaikutusta päätökseen tehdä lisäinvestointi nimenomaan Haminan palvelinkeskukseen. "Olisimme joka tapauksessa tehneet tämän investoinnin. Hamina on meille ideaali paikka, täällä on valmis infrastruktuuri.", Kern kertoo Kauppalehdelle. Valmis infrastruktuuri varmasti sopiikin Googlelle oikein hyvin, sillä alennetun sähköveron lisäksi Google välttää erilaisin verojärjestelyin (Double Irish - Dutch Sandwich -järjestely) myös yhteisöveron maksun Suomeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Google mielellään käyttää verovaroin rakennettua valmista tie- ja sähköverkostoa, muttei ole itse valmis osallistumaan tämän verkoston rakentamiseen. 

On helppo ymmärtää, että tällaisia ratkaisuja halutaan päättäjätasolla tehdä. Ne tuovat näkyvyyttä Suomelle ja ehkä positiivisesti ajatellen jollain tavalla piristävät myös kotimaista teknologiateollisuutta. On kuitenkin ikävää, että Suomi on valmis niihin samoihin helpotuksiin, jotka ylläpitävät kansainvälisten suuryritysten valta-asemaa. Kohdennetut verohelpotukset ja aggressiivisen verosuunnittelun salliminen kansainvälisesti toimiville yrityksille ovat epäoikeudenmukaisia paikallisesti toimivia yrityksiä kohtaan. Ne ovat myös neutraliteettiperiaatteen vastaisia, sillä ne antavat kansainvälisille konserneille sellaista kilpailuetua, jota paikallisten yritysten on mahdotonta saavuttaa. Lisäksi ne ovat, tavallaan hassua kyllä, myös vapaan markkinatalouden vastaisia. Tukien ja järjestelyiden mahdollistaminen ovat osa syvää rakenteellista, ongelmaa, joihin osasyyllisiä ovat esimerkiksi nykyinen verosopimusverkosto sekä sokea tai lyhytnäköinen nopean rahallisen hyödyn tavoittelu. 

Konserniverotuksesta osa 1

Alla oleva teksti on ensimmäinen osa konserniverotusta käsittelevää juttusarjaa. Teksti liittyy kiinteästi konsernin yhteisverotusmallia käsittelevään ja parhaillaan tekeillä olevaan graduuni. 

Miksi konserniyhtiöiden erillisverotus on ongelmallista?

Johdanto

Yhä suurempi osa kansainvälisestä ja kansallisesta kaupasta tapahtuu konserniyhtiöiden toimesta. Vuonna 2011 Suomen yritysrekisterissä oli 7138 konsernia¹, joilla oli ulkomailla yhteensä 4617 tytäryhtiötä 119 eri maassa². Samana vuonna 250 suurimman Suomeen rekisteröidyn yhtiön liikevaihto oli lähes 320 miljardia euroa, kattaen noin 80 % kaikkien Suomeen rekisteröityjen yhtiöiden liikevaihdosta³. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD arvioi vuonna 2008, että 60 prosenttia maailmankaupasta tapahtuu konserniyhtiöiden välillä⁴.

Kansainvälinen konserniverotus ei kuitenkaan ole kehittynyt samaa tahtia konsernien liikevaihdon kasvun kanssa. Nykyistä konserniverotusjärjestelmää voidaankin pitää jokseenkin vanhentuneena, sillä se perustuu edelleenkin niihin suuntaviivoihin, jotka hahmoteltiin 1900-luvun alussa. Vaikka kansainväliset konsernit olivat tuolloin lapsenkengissään, oltiin yhtä mieltä siitä, että kansallista veroa tulisi periä siitä osasta tuloa, joka on syntynyt kyseisessä valtiossa. Myös voittojen siirtelyä haluttiin ehkäistä. Järjestelmän alkuperäinen tavoite oli se, että jokaista ulkomaille sijoittautunutta konserniin kuuluvaa yhtiötä kohdeltaisiin samalla tavoin kuin puhtaasti kotimaista, yksittäistä yhtiötä. Tavoite pyrittiin saavuttamaan kahden periaatteen avulla: 1) konserniyhtiöiden erillisverotuksen ja 2) markkinaehtoperiaatteen.⁵

1Tilastokeskus 2012, s. 7.

2Tilastokeskus 2013.

3Pohjola & Aalto-yliopisto 2013.

4OECD Observer 2008.

5Picciotto 2012, s. 1-2. Markkinaehtoperiaatteella tarkoitetaan sitä, että konsernin on sovellettava sisäisissä liiketoimissaan samanlaisia ehtoja, joita toistaan riippumattomat osapuolet olisivat vapailla markkinoilla soveltaneet. Suomen sisäisessä lainsäädännössä markkinaehtoperiaatteesta on säädetty verotusmenettelylain 1558/1995 (VML) 31 §:ssa.

Konserniyhtiöiden erillisverotus

Myös Suomessa konserniverotuksen lähtökohtana on ollut konserniin kuuluvien yhtiöiden erillisverotus. Erillisverotuksessa jokaisen konserniin kuuluvan yhtiön tulos lasketaan ja verotetaan täysin erikseen.¹ Konsernin omistajien ja sijoittajien näkökulmasta konserniyhtiöt, sekä kansainväliset että kansalliset, muodostavat kuitenkin yhden taloudellisen kokonaisuuden. Näille sidosryhmille oleellista on yleensä koko konsernin, ei yksittäisen konserniyhtiön, menestyminen.²

Konserniyhtiöiden erillisverotus aiheuttaa ongelmia sekä konserneille itselleen että valtioille, joiden alueelle konserniyhtiöt ovat sijoittautuneet. Konsernin näkökulmasta erillisverotuksen ongelmallisuus ilmenee usein siten, että konsernikokonaisuus joutuu maksamaan veroja enemmän kuin tilanteessa, jossa sama kokonaisuus toimisi yhtenä yksittäisenä yhtiönä. Valtioiden näkökulmasta ongelma on päinvastainen – konserniyhtiöiden erillisverotus aiheuttaa verotulojen vähentymistä ja jopa konserniyhtiöiden nollaverotusta.

Konsernien näkökulmasta erillisverotuksen aiheuttamia ongelmia voidaan ryhmitellä seuraavasti:

1. Konserniyhtiöiden tulot tai menot eivät kohdistu oikealla tavalla.

Jokainen tulo ja meno on kohdistettava tietylle konserniyhtiölle. Vaikka esimerkiksi konsernin tietyt hankinnat olisi keskitetty yhteen yhtiöön, näistä hankinnoista syntynyttä menoa ei voida jakaa kaikkien konserniyhtiöiden kesken siinä suhteessa, missä meno hyödyttää mitäkin yhtiötä.³


2. Konsernin sisäisissä liiketoimissa realisoituu luovutusvoittoa tai -tappiota.

 Konsernien sisäisissä liiketoimissa on käytettävä käypää arvoa. Jos konserniyhtiö myy tai luovuttaa omaisuutta toiselle konserniyhtiölle, realisoituu konserniyhtiölle luovutusvoittoa tai -tappiota. Konserni ei siis saa vastiketta miltään konsernin ulkopuoliselta taholta, mutta siitä huolimatta joutuu maksamaan luovutusvoitosta veron tai vastaavasti saa vähentää luovutustappion.⁴

3. Eri valtioissa sijaitsevien konserniyhtiöiden välinen tuloksen- tai tappiontasaus ei onnistu.⁵

Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisukäytännössä hyväksynyt sen, että kansallisen konserniverotusjärjestelmän ulkopuolelle rajataan ulkomaiset tytäryhtiöt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahteen eri valtioon sijoittautuneiden konserniyhtiöiden välinen tuloksentasaus ei välttämättä ole mahdollista.

4. Konserniin kohdistuu monenkertaista verotusta.⁶

Konserniin kohdistuvalla monenkertaisella verotuksella tarkoitetaan sitä, että kaksi eri valtiota verottaa samaa konsernin tuloa. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun toinen valtio verottaa konserniyhtiötä kotimaisena yhtiön kaupparekisteriin merkityn kotipaikan mukaan ja toinen valtio yhtiön johdon sijaintipaikan mukaan.


5. Hallinnolliset rasitteet
Eri valtioissa sijaitsevien konserniyhtiöiden on huolehdittava veroilmoitukset jokaiseen valtioon jossa ne toimivat. Lisäksi konsernin on huolehdittava siirtohinnoitteludokumentoinnista, eli laadittava selvitykset konsernin sisäisistä liiketoimista ja niissä käytetyistä hinnoista ja hinnoitteluperiaatteista.

Valtioiden näkökulmasta erillisverotuksen aiheuttamia ongelmia ovat esimerkiksi seuraavat:

1. Konserniyhtiöiden vajaaverotus ja verotulojen väheneminen⁸  

Nykyinen järjestelmä mahdollistaa kansainvälisten konsernien haitallisen verosuunnittelun, verojen välttelyn ja tulojen siirtelyn globaalisti.⁹ Verojen minimoimiseksi konserneissa saatetaan muun muassa siirtää voittoa valtioon, jossa tuloon kohdistuva vero on alhaisempi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi perimällä yli- tai alikorkoa tai hinnottelemalla konsernin sisäiset transaktiot eri tavoin kuin mitä toisistaan riippumattomat yhtiöt olisivat samanlaisessa tilanteessa sopineet.¹⁰ 

2. Konserniyhtiöiden nollaverotus ja veropohjan rapautuminen

Nykyiset verojärjestelmät mahdollistavat myös sellaisia järjestelyjä, joiden avulla konsernit pystyvät välttämään yhteisöveron maksun lähes kokonaan eikä verotus realisoidu missään valtiossa (ns. nollaverotus).¹¹ Esimerkiksi vuonna 2011 Facebook maksoi Yhdysvaltojen ulkopuolella tehdystä 840 miljoona punnan tuloksesta veroja ainoastaan 2,9 miljoonaa puntaa.¹² Myös Suomessa tämäntyyppinen verosuunnittelu on ollut viime vuosina esillä: muun muassa Mehiläinen-konserni maksoi vuonna 2011 päättyneeltä tilikaudelta yhteisöveroa runsaat 300 000 euroa liikevaihdon ollessa yli 200 miljoonaa euroa.¹³ Yritykset puolustelevat tällaista verosuunnittelua usein sillä, että ne ovat toimineet lakien ja määräysten mukaisesti. Verosuunnittelussa pyritäänkin usein hyödyntämään verojärjestelmän rakenteellisia tai säännösten kielellisiä heikkouksia. Ongelmat kasvavat usein juuri kansainvälisissä tilanteissa, joissa toimitaan useiden eri valtioiden ja siten eri verojärjestelmien alueilla.¹⁴ Tällainen verojen välttely hankaloittaa yhteiskunnan toimintojen rahoittamista; myös sellaisten joita yritykset itsekin käyttävät.

3.Hallinnolliset rasitteet

Konserniyhtiöiden siirtohinnoitteludokumentoinnin valvominen on hallinnollisesti raskasta ja aikaavievää. Valtioilla tai veroviranomaisilla ei myöskään välttämättä ole riittävästi resursseja seurata yhtiöiden verojärjestelyjä tai varojen siirtelyä esimerksi veroparatiisivaltioihin. Kansainvälinen tietojenvaihto ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista eikä koko konsernin maakohtaisia raportteja ole yleensä saatavilla.

1Kukkonen & Walden 2010, s. 15.

2Myrsky & Linnakangas 2006, s. 169.

3Kukkonen & Walden 2010, s. 15-16.

4Kukkonen & Walden 2010, s. 16. Markkinaehtoisista hinnoista poikkeaminen voi johtaa esimerkiksi VML 31 § mukaiseen siirtohinnoitteluoikaisuun.

5Valtiovarainministeriö 2013, s. 26-28.

6Knuutinen 2013, s. 181.

7Myrsky & Linnakangas 2006, s.169-170.

8Knuutinen 2013, s. 181.

9Picciotto 2012, s. 1.

10Helminen 2009, s. 211.

11Helminen 2013, s. 54.

12Neate 2012.

13Yle Uutiset 22.11.2011. Sittemmin tämäntyyppiseen verosuunnitteluun on puututtu korkovähennysoikeuksien rajoituksilla, ks. EVL 18a.

14Knuutinen 2013, s.180.

Lähteet

Helminen 2009

Helminen, Marjaana: Kansainvälinen tuloverotus. Edita Publishing Oy, Helsinki, 2009.

Helminen 2013

Helminen, Marjaana: Estävätkö EU:n perusperiaatteet aggressiivisen kansainvälisen verosuunnittelun rapauttaman yritysveropohjan pelastamisen? Teoksessa Mieho, Altti: Vero ja finanssi – Juhlakirja Matti Myrsky 60 vuotta. Edita Publishing Oy, 2013.

Julkaistu myös Edilexissä 14.6.2013.

http://www.edilex.fi/lakikirjasto/10477.pdf

Knuutinen 2013

Knuutinen, Reijo: Veron minimointi ja yrityksen yhteiskuntavastuu. Verotus 2/2013, s. 177-191.

Kukkonen – Walden 2010

Kukkonen, Matti & Walden, Risto: Konsernin verosuunnittelu. WSOYpro Oy 2010

Myrsky - Linnakangas 2006

Myrsky, Matti & Linnakangas Esko: Elinkeinotulon verotus. Talentum. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006.

Neate 2012

Neate, Rupert: Facebook paid £2.9m tax on £840m profits made outside US, figures show. The Guardian 23.12.2012.

http://www.theguardian.com/technology/2012/dec/23/facebook-tax-profits-outside-us (23.12.2012)

OECD Observer 2008

OECD Observer / Neighbour, John: Transfer Pricing: Keeping it arm's lenght. OECD Centre for Tax Policy and Administration. 3.7.2008.

http://oecdobserver.org/news/archivestory.php/aid/670/Transfer_pricing:_Keeping_it_at_arms_length.html (3.7.2008)

Pohjola – Aalto-yliopisto 2013

Pohjolan ja Aalto-yliopiston tutkijoiden tutkimus: Suuryritysten kehitysnäkymät huolestuttavat. Suoraa asiaa suuryrityksiltä 2013. Kyselytutkimus Suomen 250 suuryrityksen johtajalle.

http://www.slideshare.net/AaltoEE/pohjolan-ja-aaltoyliopiston-tutkijoiden-tutkimus-suuryritysten-kehitysnkymt-huolestuttavat (21.3.2013)

Tilastokeskus 2012

Tilastokeskus: Yritysrekisterin vuositilasto 2011. http://www.stat.fi/til/syr/2011/syr_2011_2012-11-26_fi.pdf (26.11.2012.)

Tilastokeskus 2013

Tilastokeskus: Suomalaiset yritykset ulkomailla 2011. http://www.stat.fi/til/stu/2011/stu_2011_2013-04-24_fi.pdf (24.4.2013)

Valtiovarainministeriö 2013

Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän muistio. Valtiovarainministeriön julkaisuja 16/2013. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy, 2013.

https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/075_verotus/20130620Elinke/Elinkeinoverotus.pdf (20.6.2013)

Yle Uutiset 22.11.2011.

Yle Uutiset. Terveysbisneksessä osataan säästää veroissa.

http://yle.fi/uutiset/terveysbisneksessa_osataan_saastaa_veroissa/5457003 (22.11.2011)

Osuustoiminnasta osa 3.

Alla oleva essee oli COOP7 kurssin lopputehtävä. Teksti on kirjoitettu viime vuoden lopussa / tämän vuoden ensimmäisinä päivinä. Asiasta on tullut tämän jälkeen hieman lisää tietoa, Kilpailuvirasto muun muassa julkaisi julkisen version päätöksestään. Katsotaan jääkö tämä viimeiseksi osuustoimintatekstiksi hetkeen vai tuleeko näitä lisää. Osuustoimintalaki on ainakin muuttumassa, joten juttua varmasti riittäisi.

Imago, markkina-asema ja aate – Tapaus Valio ja muuttunut osuustoiminta

Johdanto 

COOP7 Osuustoiminta Suomessa: muisti, nykyisyys ja tulevaisuus -kurssin lopputehtäväksi annettiin essee, jossa tarkastellaan historian rasitteita osuustoiminnan imagossa. Kysymyksenasettelussa tulisi pohtia sitä, mistä nämä leimat ovat peräisin, mikä selittää niiden pysyvyyttä ja ovatko ne voitettavissa. 

Imago tarkoittaa mielikuvaa jostakin. Tällöin imagorasite voidaan ymmärtää negatiiviseksi mielikuvaksi, huonoksi maineeksi. Tehtävänanto tuntui mielestäni haastavalta: kuinka voisin tarkastella imagoa objektiivisesti, kun kysymys on kuitenkin niin subjektiivisesta asiasta kuin mielikuva? Miksi osuustoiminnalla olisi huono maine, ja kenen silmissä? Jos valitsisin negatiiviseksi mielikuvaksi vasemmistolaisuuden, leimaisiko se minut itseni oikeistolaiseksi? Jos taas valitsisin maalaisuuden, tulisinko ymmärretyksi haihattelevana kaupunkilaisena? Tai jos tarkastelisin imagoa markkinatalouden lähtökohdista, syyttäisinkö silloin sosialismia? Vai tulisiko imagoa tarkastella jonkun toisen silmin? Tehtävänanto herätti paljon kysymyksiä.

 Muutama päivä ennen joulua, 20.12.2012, luin kuitenkin seuraavan otsikon: ”Kilpailuvirasto esittää Valiolle 70 miljoonan euron sakkoja määräävän aseman väärinkäytöstä maitomarkkinoilla.” Kilpailuviraston selvitysten mukaan Valio on tehnyt vuonna 2010 strategisen päätöksen siitä, että yhtiö pyrkii sulkemaan kilpailun pois perusmaitojen markkinoilta Suomessa pudottamalla tukkuhinnat alle kustannusten. Hinnoittelulla on pyritty saavuttamaan monopoliasema markkinoilla, jonka jälkeen hinnat nostettaisiin aiemmalle tasolle. Viraston mukaan Valio on syyllistynyt kilpailulain vastaiseen menettelyyn, jonka tavoitteena on ollut vahingoittaa kuluttajien asemaa. Lisäksi menettely on haitannut alalla toimivien pienmeijereiden toimintaedellytyksiä. (1)

Tiedotteen luettuani tajusin, ettei se ole ollut ainoa laatuaan. Viime vuosina perinteisille osuustoimijoille onkin sadellut useita kilpailuviraston epäilyksiä, huomautuksia ja markkinaoikeuden asettamia rangaistuksia markkina-aseman väärinkäytöstä. (2) Mihin ihmeeseen perinteinen osuustoiminta on oikein menossa?

 Tässä esseessä pohdin sitä, millä tavalla perinteisten osuustoimijoiden kasvu lähihistoriassa markkina-asemaltaan suuriksi yrityksiksi vaikuttaa osuustoiminnan imagoon vai vaikuttaako se ylipäätään. Olen jakanut tekstini kolmeen osaan. 1) Ensin tarkastelen osuustoiminnan ja Valion keskusjohtoisuuden ja itsenäisyyden kehitystä. 2) Toiseksi pohdin sitä, kuinka aate ja kilpailukykyisyys näyttäytyvät nykyisessä osuustoiminnassa. 3) Lopuksi pyrin tekemään yhteenvetoa siitä, kuinka osuustoiminnan itsenäisyyden ja aatteellisuuden muutokset vaikuttavat osuustoiminnan imagoon. Tapausesimerkkinä käytän Voinvientiosuusliike Valion kasvua nykyisenlaisekseen.

 1. Itsenäisyydestä keskusjohtoisuuteen 

Varsinainen osuustoiminta syntyi Suomessa 1800-luvun loppupuolella, kun teollistumisen ja markkinoiden asteittaisen vapauttamisen myötä taloudellinen hyvinvointi alkoi jakautua yhä epätasaisemmin. Osuustoiminnasta tuli keino parantaa omaa asemaansa uudenlaisessa, teollistuneessa yhteiskunnassa. (3)   Osuustoiminta näkyi vahvasti myös maidontuotannossa, kun lukuisia osuusmeijereitä perustettiin. Voinvientiosuusliike Valio perustettiin 4. heinäkuuta 1905. Sen tarkoitus oli toimia pienten osuusmeijereiden keskusliittona ja edistää voin vientiä. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat 17 osuusmeijerin edustajat. Vuonna 1938 Valion jäsenmäärä oli korkeimmillaan: siihen kuului 563 osuusmeijeriä. (4)

Osuustoiminta on perinteisesti korostanut toiminnan itsenäisyyttä. Alkuaikoina keskusliikkeiden ja -järjestöjen tehtävä olikin palvella yksittäisiä osuuskuntia ja niiden kautta osuuskunnan jäseniä. Tämä merkitsi sitä, että osuustoiminnalliset järjestöt olivat pitkään hajanaisia. Esimerkiksi Valion lukuisat jäsenmeijerit saattoivat kilpailla keskenään tarjoamalla tuotteitaan samoille markkina- alueille.(5)  Lähes alkuajoistaan asti Valio pyrki kuitenkin edistämään meijerikoon kasvua. Valion pitkäaikainen toimitusjohtaja F.M. Pitkäniemi oli huolissaan vientikaupasta, jota varten keskusliike oli perustettukin. Ulkomaiset ostajat edellyttivät tuotteiden tasalaatuisuutta, jota oli mahdoton toteuttaa, kun vientierät tulivat useasta pienestä meijeristä. (6) Yhtenäisyyttä pyrittiin jatkuvasti lisäämään. Menestyksellisen liiketoiminnan tavoittelu syrjäytti perinteisen osuustoiminnan, ja meijereiden yksikkökoon suurentaminen oli järjestön rakennekehityksen ydin. (7)

Sadassa vuodessa alkuaikoijen tavoitteet on pystytty saavuttamaan. Vuonna 1992 Valio muuttui osuusmeijereiden omistamaksi osakeyhtiöksi. Nykyisin Valio Oy:n omistaa 18 osuuskuntaa, joista Valio-ryhmään kuuluu 9 osuuskuntaa. Kaikesta Suomessa meijereihin toimitetusta maidosta Valio vastaanottaa 86%.(8) Viimeistään 1980-luvulla Valion tavoitteita olivat vanhojen osuustoiminnan periaatteiden sijaan kilpailukykyisyys, tuloksellisuus, kansainvälisyys ja asiakaslähtöisyys.

 2. Osuustoiminnan aatteellisuus ja kilpailu 

1900-luvun alussa Suomessa pyrittiin löytämään osuustoiminnasta ”kolmas tie” puhtaan kapitalismin ja sosialismin välimaastoon. Osuustoiminnan alkuaikoina osuuskunnan keskeisiä tehtäviä olivatkin kansan yhdistäminen ja sivistäminen. Yhdistämistavoitteet näkyivät sekä eri yhteiskuntaluokkien ja ideologioiden sisällä että niiden välillä. Sopua ja yhteistyötä pyrittiin edistämään 1) poliittisesti erimielisen sivistyneistön sisällä, 2) maatalousväestön eli isäntien ja torppareiden keskuudessa sekä 3) sivistyneistön ja kansan välillä. Vuosisadan vaihteessa työväestön ja maaseudun olojen katsottiin olevan osa samaa yhteiskunnallista kysymystä. (9)

Nykyisenlainen kapitalismi määritellään talousjärjestelmäksi, joka perustuu vapaaseen yritystoimintaan, yksityiseen rahoitukseen sekä kilpailuun vapailla markkinoilla. Kapitalismissa korostuu markkinatalouden mukainen vapaa hinnanmuodostus kysynnän ja tarjonnan kohdatessa.(10) Osuustoiminta-aatteelle oli tärkeää Ranskan vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen levinnyt sosialismi, joka oli ennen kaikkea uuden, sosiaalisen ja kansanvaltaisen talousjärjestelmän aate. Osuustoimintaa ei kuitenkaan voitu yhdistää mihinkään tiettyyn aatteeseen, vaan osuustoiminnan alkuunpanijoiden maailmankatsomukset ja poliittiset taustat olivat hyvinkin erilaisia.(11) Tästä huolimatta osuustoimintaan liitetään helposti ”aatteen palo”, ja monesti nimenomaan aatteellisuus erottaa osuustoiminnan muista yrittämisen muodoista.

 Touko Perko on kirjoittanut Valion historiasta kertovassa teoksessaan Valio ja suuri murros (2005), että viimeistään suuren 1990-luvun alun rakennemuutoksen jälkeen osuustoimintaan liittynyt aate on siirtynyt taka-alalle. Perkon mukaan aatteiden merkitys ei yhteiskunnassa ole enää niin suuri, kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Perkon mukaan Valio Oy on kuitenkin tinkinyt vain yhdestä perinteisestä osuustoiminta-aatteen periaatteesta: jäsen ja ääni -periaatetta ei ole. Omistus kun on säilynyt edelleen osuuskuntien kautta yksityisillä maidontuottajilla ja alkuperäinen tehtävä maidontuottajien elinkeinon ja taloudellisen menestyksen edistäjänä jatkuu edelleen. (12)

Perko on varmasti oikeassa siinä, että aatteiden merkitys on yleisesti vähentynyt. Toisaalta meneillään oleva markkinatalouden kriisi, työttömyyden lisääntyminen ja yleinen tyytymättömyys saattavat nostaa perinteisiä aatteita takaisin pinnalle. Voidaan myös kysyä, julistaako esimerkiksi Valio nyt korulauseiden alla kasvua toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Jos osuustoimintaliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli kansan valistaminen ja hyvinvoinnin lisääminen köyhien kansanosien keskuudessa, mitä osuustoiminta tekee nykyään?

 3. Lopuksi 

Miten keskusjohtoisuus, itsenäisyyden katoaminen ja aatteen jääminen takaa alalle sitten käytännössä vaikuttavat osuustoiminnan imagoon? Kilpailuvirasto, joka huomautti Valiota markkina-aseman väärinkäytöstä, listaa tehtävikseen muun muassa kilpailun edistämisen ja kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamisen, kuluttajansuojan kehittämisen, kilpailuolosuhteiden seurannan ja arvioinnin sekä kilpailu- ja kuluttajapolitiikkaan liittyvään kansainväliseen yhteistyöhön osallistumisen.(13) Kilpailuvirasto pyrkii siis käytännössä edistämään markkinatalouden periaatteita: vapaata hinnanmuodostusta ja kilpailua sekä kuluttajan asemaa markkinoilla.

Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen vastasi Kilpailuviraston sakkovaatimuksiin toteamalla, että Valion hyvä tilityskyky on seurausta suuresta erikoistuotteiden valikoimasta, ei perustuotteiden myynnistä. Laaksosen mukaan Kilpailuviraston vaatimus tarkoittaa, että Valio ei saisi tarjota asiakkaille perusmaitoja kilpailykykyiseen markkinahintaan. (14)

Kumpi siis on lopulta oikeassa? Perinteisten osuustoimijoiden muuttumista vähemmän aatteelliseksi ja keskusjohtoisemmaksi on turha kiistää. Muutokset ovat vieneet Valiota kohti markkinatalouden ydintä, ja kilpailukyvyn ylläpitäminen näyttäytyy entistä tärkeämpänä. Tavallaan Valio onkin saavuttanut markkinataluden avulla liian paljon; se on kasvanut markkina-asemalta niin suureksi, että toiminnassa tasapainotellaan nykyisen lainsäädännön ja monopoliaseman rajoilla. Alueellinen kilpailu on kadonnut, eikä vaihtoehtoja ole. Onko imagolla tällöin väliä ja tarvittaisiinko vaihtoehtoja edes?

Kuortanelainen maanviljelijä toteaa Kansan talous -teoksen (1999) haastattelussa, ettei tiedä johtuuko se aatteesta vai totutusta tavasta, että kynnys myydä muualle kuin maakunnalliselle osuuskunnalle on suuri. Muulle kuin Valiolle myynti koetaan oman ammattikunnan halveksimisena, porukan pettämisenä. Myös sosiaalinen paine vaikuttaa.(15) Toisaalta keskusliikkeenä Valio keskittyy tiukasti siihen, mitä varten se on perustettukin: omistajiensa elinkeinon ylläpitämisen. Se maksaa liiketoiminnasta kertyvän tuloksen omistajilleen maidon hintana. Tällä hetkellä Valio maksaa noin 40 % liikevaihdostaan omistajille. (16) Toisaalta, kuten Valion toimitusjohtaja painotti, Valio haluaa tarjota kuluttajille tuotteet kilpailukykyiseen markkinahintaan. Tällöin Valio pyrkii ikään kuin edistämään kahden vastakkaisen ryhmän etuja: sekä kuluttajien että tuottajien. Tällöin vaihtoehtoja ei siis todellisuudessa ole kummallakaan: kuluttajalla eikä tuottajalla. Myöskään ”negatiivisen imagon” syntymisellä esimerkiksi Kilpailuviraston sakkovaatimusten vuoksi ei juurikaan ole väliä.

Osuustoiminnasta puhuttaessa muistan vahvasti erään yliopiston yritystoimintaan liittyvän kurssin luennon, jolla luennoitsija kysyi oppilailta kuinka moni kuuluu osuuskuntaan. Vain muutama käsi nousi. Kun opettaja muotoili kysymyksen toisin ja kysyi, kuinka monella on Bonus-kortti, lähes jokainen käsi nousi. Voiko nykyisellä osuustoiminnalla ylipäätänsä olla imagoa, kun sitä ei tunnisteta tehokkaan markkinoinnin ja kilpailukykyisyyden alta?  Lopulta kyse on kai oikeastaan siitä, millaisena osuustoiminta halutaan missäkin ryhmässä nähdä. Kun aate on kadonnut, tärkeimmältä tuntuu saada tuttuja ja turvallisia tuotteita mahdollisimman halpaan hintaan. Se, millaisilla keinoin tuotteet pöytään tulevat, ei varmasti kiinnosta suurinta osaa ihmisistä. Jos yliopiston yrityskurssilaisetkaan eivät tunnista osuustoimintaa, voi vain arvailla, mikä tilanne on maakunnissa tai kouluttamattomien nuorten keskuudessa.

 Lähteet 

 1 Kilpailuviraston tiedote. 20.12.2012.”Kilpailuvirasto esittää Valiolle 70 miljoonan euron sakkoja määräävän aseman väärinkäytöstä maitomarkkinoilla.” http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2012-28
 2 Ks. tarkemmin esim: Kilpailuviraston päivittäistavarakauppaa koskeva selvitys. 1/2012. Saatavilla:  http://www.kilpailuvirasto.fi/tiedostot/Kilpailuviraston-Selvityksia-1-2012-PT-kauppa.pdf
 3  Ks. tarkemmin: Seppelin, Markus. 2000. Osuustoiminnan jalanjäljillä. Katsaus suomalaisen osuustoimintaliikkeen historiaan. Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutin julkaisuja. s. 11-13.
 4 Perko, Touko. 2005. Valio ja suuri murros. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu. s. 12
 5 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 37-38.
 6 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 36-37.
 7 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 37-38.
 8 Ks. tarkemmin: Valion yrityssivut. 3.1.2013. http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/Valioyritys
 9 Ks. tarkemmin. Henttinen, Annastiina. 1999. Teoksessa Kansan talous. s. 39-42
 10 Ks. tarkemmin: Perko. 2005. s. 28
 11 Laakkonen, Vesa & Laurinkari, Juhani. Uudistuva osuustoiminta. 1995. Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutin julkaisuja. s.10-12
 12 Perko. 2005. s.448-449
 13 Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Viraston esittely. Viitattu 5.1.2013. http://www.kkv.fi/Page/d14aa5b2-c74d-4035-8539- cf615a45c49e.aspx
 14 Valion tiedote. 20.12.2012. Viitattu 5.1.2013. http://www.valio.fi/yritys/viranomainen-vaatii-nostamaan- perusmaidon-hintaa/
 15 Pohls, Maritta. (1999). Kansanliike Kuortaneella. Teoksessa Kansan talous. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. s. 625
 16 Ks. tarkemmin: Valion yrityssivut. 3.1.2013. http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/Valioyritys

Muutokset 2013: Yle-vero

Mitä?
Tv-lupamaksusta luovuttiin. Ylen toimintaa rahoitetaan jatkossa yleisradioverolla eli Yle-verolla. Toisin kuin tv-lupamaksu, vero on henkilökohtainen eikä kotitalouskohtainen.

Kuka maksaa?
1. Yli 18-vuotiaat yleisesti verovelvolliset luonnolliset henkilöt (eli sä ja mä)
2. Yhteisöt (eli esimerkiksi osakeyhtiöt ja osuuskunnat).

Verovelvollisuuteen ei vaikuta se, omistaako television tai käyttääkö muuten yleisradion palveluja. Ainoastaan Ahvenanmaan maakunnassa asuvat ja alle 18-vuotiaat on vapautettu verosta.

Kuinka paljon?
1. Luonnolliset henkilöt
0-140€.  Yle-veron määrä on 0,68 % joko puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärästä tai sitä korkeammasta YEL:n tai MYEL:n mukaan vahvistetun työtulon yhteismäärästä. Jos veron määrä näin laskettuna on alle 50€, sitä ei peritä. Veroa peritään enintään 140€. Puhdas tulo tarkoittaa verovuoden tuloa, josta on vähennetty tulonhankkimismenot.

Jos puhdas tuloni olisi tänä vuonna esimerkiksi 10.000€, maksaisin Yle-veroa 10.000€*0,68%=68€.

Verohallinnon taulukko.

2. Yhteisöt
0-3000€. Jos yhteisön verotettava tulo on 50.000€ tai enemmän, yhteisön on suoritettava Yle-veroa 140€ + 0,35% verotettavan tulon 50000€ ylittävältä osalta. Veroa peritään enintään 3000€. Jos yhteisön verotettava tulo olisi tänä vuonna esimerkiksi 60000€, Yle-veroa tulisi maksettavaksi 140€+(10000€*0,35%)=175€.

Mitä pitää tehdä?
Ei mitään. Vero sisältyy vuoden 2013 alusta verokortin ennakonpidätysprosenttiin (palkansaajat) tai ennakonkantoon (yrittäjät). Jos on ehtinyt maksaa vuoden 2013 televisiolupamaksua, Viestintävirasto palauttaa maksetun summan ilman erityisiä toimenpiteitä.

Milloin?
Laki tuli voimaan 1.1.2013. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2013 toimitettavassa verotuksessa. Käytännössä Yle-veroa maksetaan siis ensimmäisen kerran tämän vuoden tuloista.

Mitä sitten?
TV-lupatarkastajaa ei tarvitse enää pelätä. ;)

Vaikka kaikkein pienituloisimpien ei tarvitse maksaa veroa ollenkaan, veron ylärajaa ei ehkä olisi tarvittu. Nyt pieni- ja keskituloisilla veron osuus on veron maksimimäärän vuoksi suhteellisesti isompi kuin kaikkein suurituloisimmilla. Veron määrä kun jäisi kaikissa tapauksissa varsin alhaiseksi: ILMAN ylärajaa 100.000€ vuodessa tienaava maksaisi Yle-veroa 680€. Eihän se olisi paha hinta sille, että mainosvapaata tiedonvälitystä ja kansansivistystä pystytään ylläpitämään, vai mitä.

Meillä ei ollut televisiota moneen vuoteen. Kun kommuunin laajakaistaliittymän vaihdossa saatiin ilmainen digiboksi, se kuitenkin kiinnitettiin paikalleen. Mutta tuossahan tuo telkkari on pääasiassa pimeänä möllöttänyt. Pitäisikö sitä nyt sitten alkaa tuijottaa, kun oikein luvan kanssa saa ja melkein maksaakin?

Lisätietoja:
Laki yleisradioverosta
Verohallinto: Yle-vero - usein kysyttyä

Osuustoiminnasta osa 2

Alla oleva teksti on kirjoittamani Co-op Network Studies -yliopistoverkoston COOP3-kurssin oppimistehtävä. Tämäkin teksti tulee melkein suoraan kopiona alkuperäisestä tähän.
----------------

Yksilöllisestä ideasta yhteisölliseksi yrittäjäksi – Mitä osuuskunnan perustajilta vaaditaan?

Johdanto

Yrittämisen idea syntyy aina yksilöstä. Vaikka kyse olisi yhteisöllisestä yrityksestä, jonkun on kuitenkin sanottava ensimmäiset sanat: “Mitä jos perustettaisiin yritys?” Tässä tekstissä pohdin ensinnäkin sitä sitä, 1) millaisia luonteenpiirteitä, motivaatiotekijöitä, arvoja ja taustoja yhteisöllinen yrittäminen edellyttää suhteessa yksin yrittämiseen. Mikä saa yksilön jakamaan ideansa toisen, kolmannen tai neljännen kanssa sen sijaan, että perustaisi yrityksen yksin? Toiseksi pohdin sitä, 2) millaisia kipupisteitä ja törmäyskohtia yhteisöllisen yrityksen, tässä tapauksessa osuuskunnan, perustamisen aikana voi syntyä.

1. Yhteisöllisen yrittämisen taustatekijät

Suomen lainsäädäntö tuntee kaksi yritysmuotoa, jotka mahdollistavat yrityksen perustamisen yksin: toiminimen ja osakeyhtiön. Yhteisyrittämisen muotoja on sen sijaan useampia: osakeyhtiö, osuuskunta, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö sekä yhdistys.¹ Jo yritysmuotojen runsauden vuoksi yksinyrittäminen, yhteisyrittäminen ja yhteisöllinen yrittäminen on syytä erottaa toisistaan. Yritystoiminnan yhteisöllinen luonne riippuu yritysmuodon valintaa enemmän yrittäjien henkilökohtaisista tavoitteista ja yrityksen käytännön toimintatavoista.²

Seuraavalla sivulla olevaan taulukkoon olen kerännyt luonteenpiirteitä, motivaatiotekijöitä, arvoja ja taustoja, joita yrittäjyyden yhteydessä on mainittu Pellervon julkaisemassa Osuuskunnan perustajan oppaassa (2010), Tapani Köpän tekstissä Yhteisöllisyys, yrittäjyys ja arvot Erkki Koskiniemen toimittamassa teoksessa Osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen (1998) sekä Jarmo Laukkasen teoksessa Enemmän kuin yritys (2000).³ 

Luonteenpiirteet	avoimuus, kyky sitoutua yhdessä sovittuun, yhteistyökyky, joustavuus, aktiivisuus, aloitteellisuus, luovuus, rohkeus, vastuuntunto, itsenäisyys, ahkeruus, tehokkuus, riskinottokyky ja -halu, tulostietoisuus, tuloksentekohalu, kilpailuhalu, ulospäin suuntautuneisuus, päämäärätietoisuus, sosiaalisuus, positiivinen elämänasenne, usko itseensä, vastuunotto, paineensietokyky, sitkeys
Motivaatiotekijät	halu toteuttaa omia ajatuksia, yrittämisen riippumattomuus ja yksilöllisyys, hyvä ammattitaito, työttömyys, halu "tehdä rahaa", vanhempien elämäntyön jatkaminen, pyrkimys suurempien markkinoiden saavuttamiseen, halu saada hallintaan koko tuotantoketju, tarve pienentää kustannuksia yhteistyön avulla, pyrkimys saada merkittävämpi asema olemassa olevilla markkinoilla, mahdollisuus yhteishankintoihin, sosiaalisen turvaverkoston luominen, riskin vähentäminen
Arvot	tasa-arvo, yhteisten etujen ajaminen, omatoimisuus, omavastuisuus, demokratia, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus, rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu, muista ihmisistä välittäminen
Taustat	yhteiskunnallis-eettisesten tavoitteiden toteuttaminen, elämäntapayhteisöjen muodostaminen, ekologisesti kestävän pankkitoiminnan harjoittaminen, luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden tuottaminen ja hankinta, työttömien yhdistyksissä syntynyt keskinäinen solidaarisuus

Taulukko 1. Yrittäjyyteen liitettyjä luonteenpiirteitä, motivaatiotekijöitä, arvoja ja taustoja.

Luetelluista luonteenpiirteistä on vaikea erottaa sellaisia, joita yhteisöllisessä yrittäjyydessä ei missään tilanteessa tarvittaisi. Sen sijaan tietyt luonteenpiirteet kuten avoimuus, kyky sitoutua yhdessä sovittuun, yhteistyökyky sekä joustavuus saattavat saada useammin korostuneen merkityksen yhteisöllisessä yrittämisessä yksin yrittämiseen nähden. Myöskään kirjoittajien mainitsemista arvoista tai motivaatiotekijöistä ei löydy merkittäviä eroja; ne voidaan kaikki yhdistää sekä yksin yrittämiseen että yhteisölliseen yrittämiseen. Toisaalta esimerkiksi sosiaalisen turvaverkoston luominen ja riskin vähentäminen helpottuvat yhteisöllisen yrittämisen myötä luonnostaan. Erilaisten luonteenpiirteiden, arvojen tai motivaatiotekijöiden liittäminen juuri tiettyihin yrittämisen muotoihin saattaakin johtua lähinnä ennakkoluuloista tai oletuksista.

Yrittäjyyden arvoista ja taustoista voidaan kuitenkin löytää perusteluja sille, miksi yhteisöllinen yrittäminen voi tietyissä tilanteissa tuntua yksin yrittämistä paremmalta vaihtoehdolta. Vaikka esimerkiksi edellä mainittu riskin jakaminen voi jo sinänsä tuntua järkevältä ratkaisulta, yhteisölliseen yrittämiseen vaaditaan muutakin. Yhteisiä etuja, demokratiaa, solidaarisuutta ja yhteiskunnallista vastuuta on luonnollisesti helpompi edistää yhteisössä kuin yksin. Elämäntapayhteisön perustaminen tai yhteiskunnallis-eettisten tavoitteiden toteuttaminen ei edes onnistu ilman samanmielistä ja -arvoista yhteisöä. Yhteisöjen sisällä erilaiset luonteenpiirteet toki jakavat yksilöt erilaisiin ja eri tasoisiin tehtäviin, mutta kaikilla on kuitenkin oltava lähtökohtaisesti yrittäjyyden periaatteita ja riittävästi tahtoa. 

 

2. Yhteisöllisyyden kipupisteet

Yhteisöllisen yrityksen perustaminen on monessa suhteessa haastavampaa kuin yhden ihmisen yrityksen perustaminen, mutta osuuskunnan perustamisvaiheen ongelmia voi kuitenkin olla yhtä paljon kuin on osuuskuntiakin. Osuuskunnan perustamiseen liittyvät kipupisteet ja törmäyskohdat voidaan kuitenkin jakaa selkeästi kahden kategorian alle: 1) riittävän johdon puuttumiseen ja 2) liian erilaisiin lähtökohtiin.

Idea tarvitsee aina jonkun joka sitä vie eteenpäin, eikä yhteisöllistäkään yrittämistä synny jos tällaiset henkilöt puuttuvat. Jos riittävän vahvaa johtoa ei ole, avoinna olevia kysymyksiä voi jäädä liikaa auki eikä työnjakokaan onnistu. Osuuskunnan perustajan oppaasta löytyviä johtajuuden puutteesta aiheutuvia törmäyskohtia ovat muun muassa selkeiden pelisääntöjen puuttuminen sekä työvelvollisuuksien kasaantuminen vain tietyille henkilöille. Pelisääntöjen laadinta kun vaatii aina jonkun joka pelisäännöt haluaa, eikä töiden jakaminen onnistu ilman jakajaa. ⁴

Toiseksi kipupisteitä ja törmäyskohtia voi muodostua yksilöiden erilaisista lähtökohdista ja arvoista. Tällöin suurimmat ongelmat liittyvät usein varmasti siihen, ettei päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä oikeastaan halutaan tehdä. Muita erilaisista lähtökohdista aiheutuvia ongelmia voi olla esimerkiksi kyvyttömyys sitoutua osuuskuntaan ja nähdä asiat pitkällä tähtäimellä.

Osuuskunnan perustaminen vaatii siis sekä johtajuutta että riittävän samanlaisia arvoja ja lähtökohtia. Perustamisvaihe on jo itsessään kriittinen; edellä mainittujen puuttuminen voi aiheuttaa sekä projektin vetäjien väsähtämisen että liian suurten ristiriitojen muodostumisen. Hyvää johtajuutta vaaditaan myös siiheen, että pystyy myöntämään ylitsepääsemättömän tilanteen olemassaolon. Tällöin on myös osattava laittaa projekti hetkeksi jäähylle tai jopa jättää osuuskunta toistaiseksi perustamatta. Toisaalta tarvitaan kykyä päästää irti alkuperäisestä ryhmästä tai ideasta - ja riittävää halua jatkaa siitä huolimatta eteenpäin.

1Ks. tarkemmin Osuuskunnan perustajan opas (2010) s. 6-8.

2Ks. tarkemmin Koskiniemi, Erkki (toim.). (1998) Osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen. s. 16

3Ks. tarkemmin: Osuuskunnan perustajan opas (2010), s. 8-13, Koskiniemi, Erkki (toim.) (1998): Osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen, s. 15 sekä Laukkanen, Jarmo (2000): Enemmän kuin yritys, s. 102-109.

4Ks. tarkemmin Osuuskunnan perustajan opas (2010) s. 10-13.

Tukikikkailu vs verokikkailu

1. Tämän aamun Aamulehti uutisoi isolla, yli puolen sivun jutulla, kuinka Kelalta huijataan erilaisen (laittoman) tukikikkailun avulla vuosittain yli neljä miljoonaa euroa. "Taantuma saa tukihuijareiden kekseliäisyyden kukkimaan" -niminen juttu oli kuvitettu värikkäillä hassun hauskoilla piirroksilla. Yhdessä ovela työttömyyspäivärahan nostaja kävi tuesta huolimatta töissä. Toisessa naureskeleva asumistukea nostava tyttö työntää ovea kiinni, jottei "Kela tietäisi, keitä meillä asuu". Kolmannessa viheltelevä opintotuella eläjä ottaa seteleitä vastaan, vaikka opinnot ovat keskeytyneet, tai niitä ei ole edes aloitettu.

2. Viereisellä sivulla kerrottiin pienellä, sivun reunaan asetellulla muutaman lauseen jutulla, kuinka yritykset maksavat Suomeen yhteisöveroa tänä vuonna noin miljardi euroa aiempaa vähemmän monikansallisten konsernien (laillisen) verokikkailun vuoksi. "Yle: Verokikkailusta iso lasku" -nimisen jutun mukaan taustalla on laillinen verosuunnittelu, jonka avulla toimintaa kierrätetään kevyemmän verotuksen maissa olevien yhtiön osien kautta.

4 000 000 € laittomia menoja

vs

1 000 000 000 € laillisesti saamatta jääneitä tuloja

Vähän jopa hävettää tämä meidän oikeusvaltio.

Muutokset 2013: Kotitalousvähennys

Kirjoitin jo viime vuonna perusteellisemman tekstin kotitalousvähennyksestä, joten tällä kertaa keskityn ainoastaan siihen mitä nyt muuttuu.

Tilanne nyt?
Tällä hetkellä lain mukaan saa vähentää

2) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveron alaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 45 prosenttia. (TVL 127b§)

Lakia on tulkittu niin, että yrityksen tulee olla Suomessa merkitty ennakkoperintärekisteriin, jotta kotitalousvähennyksen saa tehdä.

 Mitä muuttuu? 

Verovuodesta 2013 lähtien kotitalousvähennyksen saa myös muualla kuin Suomessa, EU/ETA-alueella tehdystä vähennyksen edellytykset täyttävästä työstä. Yrityksen ei siis tarvitse olla merkitty Suomessa ennakkoperintärekisteriin, jotta vähennyksen voisi saada. Vähennystä voi hakea takautuvasti vuonna 2007 ja sen jälkeen EU/ETA-maissa tehdyistä kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä.

Tuloverolakia muutetaan seuraavasti:

2) kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle tuloveronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 45 prosenttia; vastaava vähennys voidaan tehdä myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tehdystä työstä maksetusta työkorvauksesta, jos verovelvollinen osoittaa, ettei suorituksen saajalla ole ennakkoperintälain 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä;  (uusi TVL 127b)

Hallituksen esitys HE 87/2012

Miksi?
Tämän vuoksi. EU:n komissio totesi, että Suomen nykyinen kotitalousvähennys on EU-oikeuden ja tarkemmin ottaen palvelujen vapaan liikkumisen vastainen veroetu. Lakia muutetaan vastaamaan EU:n komission kantaa.

Mitä sitten?
Viimeistään tämä muutos kumoaa koko kotitalousvähennyksen alkuperäisen idean. Uusimmassa (5.joulukuuta 2012) Veronmaksajien keskusliiton julkaisemassa Taloustaidossa oli kirjoitettu verotuksen kansainvälistymisestä ja sivuttu myös tätä kotitalousvähennysasiaa. Artikkelissa oli haastateltu asiantuntijana Helsingin yliopiston professori Marjaana Helmistä (kirjoittanut myös aika pitkän liudan kv-verotukseen liittyviä artikkeleita ja yleisteoksia), joka myös totesi, että paras olisi, kun saataisiin "vähennysviidakko pois ja veropohja mahdollisimman laajaksi."

Siirtohinnoittelua ja maailmankauppaa

Siirtohinnoitteludokumentointi kuulema työllistää hyvin. Siitä en niin tiedä, mutta tiistain luennolla tutustuimme ainakin pintaraapaisun verran siirtohinnoitteluun. Mistä oikein on kyse?

Joidenkin arvailujen mukaan 60 % maailmankaupasta on konsernien sisäistä kauppaa. Konserniksi kutsutaan lähiyhtiöiden muodostamaa kokonaisuutta. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että useampi yhtiö omistaa toisensa. Konserni muodostuu esimerkiksi silloin, jos Suomi Oy omistaa 100% Ruotsi AB:stä. Tällöin konsernin sisäisellä kaupalla tarkoitetaan niitä liiketoimia, joita Suomi Oy ja Ruotsi AB tekevät keskenään. Siirtohinnoittelussa on kyse siitä, kuinka nuo sisäiset liiketoimet tulisi hinnoitella.

Miksi tästä sitten ollaan kiinnostuneita? Nykyisen oikeustilan perusteella niin sanottu rajat ylittävä tuloksentasaus ei ole ainakaan avoimesti sallittua. Käytännössä rajat ylittävällä tuloksentasauksella tarkoitetaan yrityksen verotettavan tuloksen siirtämistä erinäisin järjestelyin alhaisempien veroasteiden maihin. Kun esimerkiksi Suomessa näyttäisi ensi vuoden alussa olevan korkeampi yhteisöverokanta kuin Ruotsissa, saman konsernin sisällä olisi tietysti järkevää pyrkiä siirtämään koko verotettava tulos Ruotsiin, jolloin konsernin kokonaisveroaste jäisi alhaisemmaksi.

Konsernin sisäisen kaupan avulla tulosta voitaisiin siirtää esimerkiksi siten, että Ruotsi AB myy ylihintaan Suomi Oylle hyödykkeitä, jolloin Ruotsi AB:n myyntitulot kasvavat (ja tulos paranee) ja Suomi Oy:n ostot lisääntyvät (tulos heikkenee).

Konsernien sisäiseen kauppaan ja siirtohinnoitteluun on kuitenkin lainsäädännössä puututtu. Suomen sisäisestä lainsäädännöstä pykälät löytyvät verotusmenettelylain 14a-c§:sta (siirtohinnoitteludokumentointi) sekä 31§ (siirtohinnoitteluoikaisu). Lähtökohtana siirtohinnoittelulle on markkinaehtoperiaate: konsernin sisäiset liiketoimet tulisi hinnoitella samoin kuin konsernin ulkopuolelle suuntautuvat liiketoimet. Yli- tai alihintaan liiketoimia ei siis saa tehdä.


Käytännössä siirtohinnoittelu tapahtuu valitun menetelmän avulla: markkinahintavertailulla, jälleenmyyntihinnalla, kustannusvoittolisällä, liiketoiminettomarginaalilla tai voitonjakamismenetelmällä. Siirtohinnoitteludokumentoinnissa on kyse nimenomaan siitä, että nämä konsernin sisäiset liiketoimet on tietyissä tilanteissa dokumentoitava. Dokumentit on tarvittaessa pyrittävä esittämään Verohallinnolle esimerkiksi verotarkastuksen yhteydessä.

Agressiivista verosuunnittelua löytyy toki aina, ja näitä järjestelyjä on mahdollista suorittaa nytkin muilla kuin siirtohinnoittelun keinoilla. Itseäni tässä siirtohinnoittelussa hämää lähinnä se, että jos ja kun konsernit ovat kasvaneet niin suuriksi, että niiden asema markkina-alueilla on monopolimainen tai ogliopolimainen, mihin liiketoimia pitäisi verrata? Jos konsernin yritykset käyvät kauppaa ainoastaan konsernin muiden yhtiöiden kanssa, mitään siirtohinnoittelumenetelmien vaatimia sisäisiä/ulkoisia verrokkeja ei edes ole olemassa.

Maailmankauppa tuntuu olevan yhä tiukemmin muutamien isojen toimijoiden hallussa, eikä valtioilla ole voimaa (eikä halua?) puuttua siihen.Muutoksen tulisi tapahtua myös näiden markkinoiden ulkopuolella, paikallisten toimijoiden keinoin.

Osuustoiminnasta osa 1

Alla oleva teksti on Co-op Network Studies -yliopistoverkoston COOP7-kurssin ensimmäinen oppimistehtävä. Laitan tekstin nyt ihan sellaisenaan tähän.
 --------------------------------

Mitä suomalaisen osuustoimintaliikkeen historiasta voidaan oppia?
-Tarkastelussa Markus Seppelinin Osuustoiminnan jalanjäljillä

Johdanto

Tässä tekstissä tarkastelen lyhyesti Markus Seppelinin Osuustoiminnan jalanjäljillä -julkaisun (2000) pohjalta mitä voimme oppia suomalaisen osuustoiminnan historiasta.(1) Tarkastelu painottuu yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin näkökulmiin.

Olen jakanut tekstini kolmeen osaan. 1) Ensimmäisenä käsittelen sitä, miten osuustoiminta ratkaisi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella muun muassa yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen ja maaseudun köyhtymiseen liittyviä ongelmia. 2) Toiseksi tarkastelen osuuskuntien fuusioitumista 1960-luvulta lähtien, osuuskuntien kasvun vaikutusta osuuskuntien toimintaan ja osuuskuntien päätöksenteon etääntymistä jäsenistöstään. 3) Kolmanneksi arvioin nykyisen osuustoiminta-liikkeen kehittymistä ja osuustoiminnan tulevaisuuteen liittyviä haasteita.

1. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja osuustoiminnan synty

Aluksi yhteistoiminta vastasi ennen kaikkea vähävaraisemman kansanosan kohtaamiin haasteisiin. Jo ennen osuustoimintaliikkeen syntyä esimerkiksi viljelijät muodostivat työliittoja ja järjestivät talkoita, jotta kiireelliset maataloustyöt saataisiin hoidettua ajallaan.Varsinainen osuustoiminta syntyi Suomessa 1800-luvun loppupuolella, kun teollistumisen ja markkinoiden asteittaisen vapauttamisen myötä taloudellinen hyvinvointi alkoi jakautua yhä epätasaisemmin. Työväestön, käsityöläisten ja maaseudun pienviljelijöiden keskuudessa jokapäiväinen toimeentulo muodostui ongelmaksi. Osuustoiminnasta tulikin lopulta keino parantaa omaa asemaansa uudenlaisessa, teollistuneessa yhteiskunnassa.(2)

Tänä 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoleen väliin kestäneenä ajanjaksona osuustoiminta oli nimenomaan keino ratkaista eriarvoistumiseen liittyviä ongelmia taloudellisesti vähävaraisemman kansanosan keskuudessa. Esimerkiksi maaseuduille perustettujen osuuskauppojen jäsenistö koostui alusta alkaen työväestöstä ja maanviljelijöistä. (3) Vuonna 1899 perustettu Pellervo-seura piti huolta maalaisväestön sivistämisestä, ja osuustoiminta levisi nopeasti eri aloille kuten tavaroiden välitykseen (Hankkija 1905), raha- ja luottomarkkinoille (OKO 1902) ja meijeritoimintaan (Voivientiosuusliike Valio 1905). (4)

2. Osuuskuntien kasvu ja päätöksenteon etääntyminen

Sotien ja säännöstelyn jälkeen 1960-luvulla Suomen osuuskauppojen keskusliiton tavoitteeksi asetettiin osuuskauppojen koon suurentaminen fuusioimalla. Pieniä kyläkauppoja lopetettiin ja toimintaa keskietettiin yhä kasvaviin asutuskeskuksiin. Myös markkinoiden kansainvälistyminen vaikutti kotimaiseen kulutukseen ja painosti osuuskuntamuotoisia yrityksiä muuttamaan ja tehostamaan toimintaansa. (5)

Osuuskuntien kasvaessa ja toiminnan kansainvälistyessä jäsenten vaikutusmahdollisuudet vähenivät, päätöksenteko etääntyi, liiketaloudelliset periaatteet tulivat hallitseviksi ja osuuskuntien yhteisötavoitteet jäivät taka-alalle. Suurten osuustoimintayksikköjen muodostuminen myös vähensi paikallistuntemuksen merkitystä ja osuustoiminnan joustavuutta. (6)

3. Osuustoimintaliikkeen kehittyminen, haasteet ja tulevaisuus

Suomalaisen osuustoiminnan historiasta voimme siis oppia ainakin kaksi asiaa. 1) Osuustoiminta on keino lisätä hyvinvointia ja toimeentuloa silloin kun yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on suurta. 2) Osuuskunnan kasvaessa riittävän suureksi liiketaloudelliset periaatteet korvaavat helposti yhteisölliset tavoitteet ja päätöksenteko etääntyy jäsenistöstä.

Tuloerojen kasvu on ollut Suomessa erityisen voimakasta 1990-luvun alun verouudistusten jälkeen.(7) Viime vuosikymmeninä eri aloille onkin alkanut syntyä pienimuotoista uusosuuskuntia. Ne ovat tarjonneet esimerkiksi erilaisia hyvinvointipalveluja, kulttuuripalveluja, asuinpalveluja sekä vaihtoehtoisia elämänmuotoja. Tämä on tarkoittanut osuuskuntaliikkeen paluuta juurille, kun puhtaasti liiketoiminnallisten osuuskuntien rinnalle on syntynyt taas yhteisöllisyyttä korostavia yrityksiä. (8)

Uusosuuskuntien elinvoimaisuuden kannalta onkin varmasti tärkeää miettiä, olisiko niiden mahdollista toimia ikään kuin olemassa olevien markkinoiden ulkopuolella tai vaihtoehtona. Jos osuuskuntatoiminnan alkuperäisenä ajatuksena on ollut vähävaraisempien toimeentulon turvaaminen ja hyvinvoinnin lisääminen, ei yhteisöllisyyden hylkääminen rajattoman kasvun edessä ole mielekästä. Yritysmaailman kansainvälistyminen on tuonut tullessaan yhä enemmän fuusioita sekä konsernirakenteita ja sen myötä eriarvoistumista esimerkiksi veropohjan karatessa ulkomaille päättäjien käsistä. Julkaisussaan Seppelin toteaakin, että "Helppoa yhteistoiminnallisten periaatteiden ja arvojen soveltaminen liike-elämään ei kuitenkaan ole, koska liike-elämän toimintatapa länsimaissa on kehittynyt selkeästi yksilöllisyyttä ja kilpailua korostavaan suuntaan."(9) Kun pienten toimijoiden on yhä vaikeampaa toimia markkinoiden asettamilla ehdoilla voidaan kysyä, onko näille markkinoille edes järkevää pyrkiä. Uusosuuskuntien ei siis ehkä kannata ainakaan ensisijaiseksi tavoitteekseen ottaa kilpailua isoja, kansainvälisiä konserneja vastaan, vaan niiden onnistuminen voisi ennemminkin perustua paikalliseen osaamiseen, joustavaan päätöksentekoon ja vahvaan alueelliseen yhteisöllisyyteen.

 Alaviitteet:
(1) Seppelin, Markus. 2000. Osuustoiminnan jalanjäljillä. Katsaus suomalaisen osuustoimintaliikkeen historiaan.Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutin julkaisuja.
(2) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 11-13.
(3) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 36.
(4) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 30-33.
(5) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 62-67.
(6) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 83-84.
(7) Ks. tarkemmin esim. Tuomala, Matti. 2009. Forssan ohjelman tavoite progressiivisesta tuloverotuksesta on herätettävä henkiin. Teoksessa: Alaja, Antti (toim.). Oikeudenmukainen verotus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. s. 59-74.
(8) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 90-91.
(9) Ks. tarkemmin Seppelin, 2000, s. 105

Muutokset 2013: Pankkivero

Valtiovarainministeriö julkaisi tiedotteen talousarvioesityksen 2013 verolaeista jo 17.9.2012. Tarkoituksenani on tarkastella täällä jossain vaiheessa ainakin osaa noista verovuoden 2013 muutoksista viime vuotiseen tapaan. Tänään julkaistua luonnosta (pdf) pankkiverosta tuosta aiemmasta tiedotteesta ei kuitenkaan vielä löytynyt.

Mikä?
Pankkivero. Pankkiveroa ei ole syytä sekoittaa rahoitusmarkkinaveroon.

Kuka maksaa?
Suomalaiset talletuspankit. Myös ulkomaisten pankkikonsernien suomalaiset tytäryhtiöt ovat verovelvollisia.

Milloin?
Määräaikaisesti vuosina 2012-2015, kerran vuodessa.

Kenelle maksetaan?
Valtiolle.

Vähennyskelpoisuus?
Ei vähennyskelpoinen verotuksessa, niin kuin eivät verot yleensäkään ole.

Kuinka maksetaan?
Oma-alotteisesti. Pankit siis itse laskevat veron määrän vuosittain ja tilittävät sen Verohallinnolle.

Kuinka paljon?
0,125 % pankin vakavaraisuuslaskennan mukaisten riskipainotettujen erien yhteismäärästä

Viime vuosina esimerkiksi Ruotsi, Saksa ja Tanska ovat ottaneet käyttöön eri tyyppisiä vakausmaksuja tai pankkiveroja. Näiden tavoitteena on ollut paikata finanssikriisin aiheuttamia kustannuksia tai varautua tuleviin kriiseihin. Mitään yhtenäistä järjestelmää ei kuitenkaan ole ollut olemassa.

Euroopan unionissa on kuitenkin nyt valmisteilla kriisinhallintadirektiivi, jossa määritellään yhdenmukaiset periaatteet ja kriteerit kriisinratkaisurahastojen keräämiselle. Direktiivin kansallisten säännösten soveltaminen alkaisi ehdotuksen mukaisesti vuoden 2015 alusta, jonka vuoksi vuoden 2013 alusta Suomessa mahdollisesti sovellettavaksi tuleva kansallinen pankkiverokin on määräaikainen. Määräaikaisuus sekä valmisteilla oleva direktiivi saattavat ehkäistä pankkikonsernien yritysjärjestelyjä, vaikka sellaisia huuteluja eri suunnilta alkoi heti tiedotteen julkaisun jälkeen kuuluakin. Ahneuden määrällä ei taida olla tässäkään rajoja.

Pankkiverolla tavoitellaan vuosittain 170 miljoonan euron verotuloja, jotka tulisivat sellaisenaan suoraan valtion kassaan.

Pankkien toiminta on ollut suhteellisen paljon uutisissa finanssikriisin yhteydessä, mutta tuntuu silti, että itse pankkijärjestelmää ei juurikaan kyseenalaisteta. Myös talletuspankkien ja investointipankkien välinen raja vaikuttaa varsin hämärältä. Itseäni jossain määrin jopa ahdista kehitys, jossa esimerkiksi käteismaksuja pyritään vähentämään ja (luotto)korttien käyttöä edistämään. Menemättä sen enempää tähän raha-asiaan.. nojoo, tuntuu hassulta, että jopa pienille vauvoille avataan pankkitilejä sen enempää asiaa miettimättä tai kyseenalaistamatta ja vastineet siirtyvät krediitteinä bittiavaruudessa.

Tai: Tiedätkö sinä kenelle varojasi pankista allokoidaan? Minä en ainakaan tiedä. Tiedän vain näytöllä näkyvän luvun, mutten sitä, onko tuota lukua enää oikeasti olemassa.  Kuka muistaa kuinka moninkertaisesti maailmalla pyörivät rahat on lainattu?

Minä kannatan pankkiveroa. Ylipäätänsä kaikki kehitys, joka pyrkii jollain tavoin vaikuttamaan ehkäisevästi rahoituksella, investoinneilla, talletuksilla ja vastaavilla kikkailuun ja keinotteluun tuntuu tällaisena aikana suotuisalta. Nykyisen pankkijärjestelmän toimimattomuus tuli esiin varsin karulla tavalla finanssikriisin yhteydessä. Pankkien vakavaraisuussäännökset ovat vain yksinkertaisesti olleet liian löyhiä ja lainanannot liian kauas todellisuudesta karanneita.

Ajatelkaapa: Kuinka absurdia on, että on mahdollista lainata jotain, jota ei ole olemassa, ja ajalla on olemassa hinta?

Tai: Olisiko nykyistä pankkijärjestelmää mahdollista korvata?

Yhteisöjen verotiedot julki myös vero.fi:ssä

Valtiovarainministeriö tiedotti tänään, että yhteisöjen julkiset tuloverotustiedot ovat ensimmäistä kertaa saatavilla myös vero.fi:stä. Yhteisöjä ovat esimerkiksi osakeyhtiöt ja osuuskunnat. Yhteisöt maksoivat verovuoden 2011 verotettavasta tulostaan (joka yksinkertaistettuna muodostuu kun yrityksen myynneistä vähennetään kulut) veroa yhteisöverokannan mukaan 26 %.

Uudistuksella halutaan edistää verotuksesta käytävän keskustelun avoimuutta.

Uudistus on todellakin askel oikeaan, avoimempaan suuntaan. Toki tiedot ovat aiemminkin olleet saatavilla Verohallinnon toimistoista asiakaspäätteiltä tai puhelimitse, mutta uudistuksen myötä kynnys tarkastella haluamansa yhteisön verotusta madaltuu reippaan askeleen.

Viime vuosina verotukseen on tuntunut liittyvän kaikenlaista salamyhkäisyyttä ja sen tavoittelua, on ollut puheita hallintarekisteröidyistä osakkeista, konsernien sisäisiä lainoja, väliyhteisöjä ja veropakolaisuutta. Myös verolainsäädäntö itsessään luo itelleen ongelman omalla monimutkaisuudellaan - ilman asiantuntemusta saatavilla olevia tietoja voi olla mahdoton kommentoida saati tarkastella kriittisesti.

Yhteisöjen verotuksen valvontaan tarvitaan muutakin kuin virkakoneistoa. Toivottavasti uudistus tuo mukanaan aimo annoksen tutkivaa journalismia ja kansalaisaktivismia.

Yhteisöjen tuloverotietoja voi tarkastella täältä.

Mihin vie EU-verotuksen tie?

Valtiovarainministeriö tiedotti tänään, että Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen tapasi verokomissaari Algirdas Šemetan. Tiedotteessa kerrotaan muun muassa, että keskustelua on käyty laaja-alaisesti ajankohtaisista veroasioista. Tällaisia olivat muun muassa Suomessakin viime päivinä puhuttanut rahoitusmarkkinavero sekä veroparatiisien ja veronkierron vastaiset toimet.

EU-vero-oikeuden ja siihen liittyvän sääntelyn taustalla on kuitenkin kaksi eriävää suuntaa. Ennen näitä väliaikaisia veroratkaisuja ja varmasti kehittäviäkin keskusteluja kiinnostaisi vähän tietää, että kumpaan suuntaan tässä nyt ollaan menossa. Nämä kaksi suuntaa ovat tietysti

1. Vahvemman liittovaltion luominen --> unionin sisämarkkinoiden kehittäminen --> jäsenvaltioiden verotuksen yhdenmukaistaminen

2. Liittovaltion purkaminen tai siitä irrottautuminen --> unionin sisämarkkina-ajatuksesta luopuminen --> jäsenvaltioiden verosuvereniteetin kasvu

Saksa ja Ranska ajavat rahoitusmarkkinaveroa ja tiiviimpää yhteistyötä, Ruotsi ja Iso-Britannia taas ovat irtisanoutuneet koko hankkeesta. Suomi harkitsee, lähteekö mukaan veron valmisteluun. Yhteisen rahoitusmarkkinaveron voimaansaattaminen olisi askel kohti liittovaltiokehitystä.

Katso myös:
- Aiempi kirjoitus rahoitusmarkkinaverosta

- Osittain aiheeseen liittyen on tänä vuonna ilmestynyt väitöskirjakin: Matti Urpilaisen Vapaa liikkuvuus ja verosuvereniteetti Euroopan Unionin sisämarkkinoilla.

Romanikerjäläisen kilpailijat

Koko talven Kauppahallin kulmalla tai Hämeensillalla pahvimuki kädessä kököttänyt romanimummu on saanut seuraa. Lämpimät säät ovat houkutelleet piiloistaan kaikenlaisia rahanpyytäjiä, feissareita, katusoittajia, vittuilijoita ja kadunmiehiä. Kaupunkiin on noussut kerjäämisen markkinat. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja perusturvan kysymykset kuplivat mielessä. Kenelle pitäisi antaa, kun itsellä on melkein joka tapauksessa enemmän?

Ensimmäinen tapaus oli juuri tuossa Kauppahallin kulmalla. Kaksi mielestään varmasti vitsikästä nuortamiestä pilottitakit ja uudet maihinnousukengät yllänsä olivat rustanneet lapulle "kotimainen vaihtoehto". Romanimummu istui vieressä ryysyt kurtussa.

Toinen tapaus oli muutaman kymmenen metrin päässä Mäkkärinkulmalla. Pispalan crustipunkkari oli uskaltautunut alas harjulta ja istunut alas pahvinpalan kanssa jossa luki "vähän rahaa elämiseen". Mietin olisiko vienyt sen kämpille suihkuun ja ruokkinut. Romanimummua ei näkynyt.

Kolmas tapaus oli vallannut Hämeensillan. Saksofonilla samoja säveliä soittanut vanhempi mieshenkilö oli avannut kotelonsa ja loi iloisia ja vähän pyytäviä katseita ohikulkijoihin. Romanimummulle ei ollut enää tilaa.

Neljäs tapaus sattui kotiovella, jossa sekavasti puhunut tukevahko keski-ikäinen mies vaati rahaa bussiin. Joopajoo, bussirahaa.

Viides, kuudes, seitsemäs tapaus. "Kiinnostaako ihmisoikeudet". "Olisko sulla vähän aikaa luonnonsuojelulle". "Moi, juteltaisko lasten oikeuksista". Romanimummu jäi innokkaan feissaajan jalkoihin.

Useimmiten sitä heittää lantin sinne tai tänne. Vielä useammin kävelee ohi ja toivoo olevansa näkymätön. Eikä sitä kai oikeasti haluaisi edes tehdä niin, haluaisi puhua, tervehtiä, kohdella kaikkia niin kuin siskoa tai veljeä.

Mutta kuitenkin.... tottuu niihin vähän pettyneisiin katseisiin. Saattaa tiuskaista, vaikkei tarkoita pahalla. Valehtelee. "Mä oon jo jäsen." Toivoo että saisi kävellä kadun päästä päähän ihan rauhassa. Kaipaa maalle tai pienempään kaupunkiin.

Perusoikeudet hiipivät julkisoikeudellisista suhteista hiljaa myös yksityisoikeudellisiin suhteisiin, kahden ihan tavallisen, luonnollisen henkilön välisiin suhteisiin. Ja hyvä niin. Mutta miten se voisi koskaan toimia, kun vieläkin on niitä, jotka laittavat meidät arvojärjestykseen?

No se kehysriihi

Listataanpa tähän vielä lyhyesti mitä hallitus sopi kehysriihessään verotuksen osalta. Veronkorotuksiahan on tulossa yhteensä 1,5 miljardin euron edestä, mikä on hieman enemmän kuin noita menoleikkauksia (1,2 miljardia euroa).

1. Arvonlisäverotus
Kaikkia arvonlisäverokantoja nostetaan yhdellä prosenttiyksilöllä.
- Yleinen arvonlisäverokanta 23% > 24%
- Elintarvikkeet, ravintolapalvelut, rehut 13 % > 14 %
- Kirjat, tilatut lehdet, lääkkeet jne. 9 % > 10 %

2. Ansiotuloverotus (palkat, etuudet, eläkkeet ym.)
Ansiotuloverotuksen (palkkojen nousua korvaavat) tarkastukset jätetään tekemättä 2013-2014.

3. Yritysverotus
Säädetään pääomasijoituskannustin ja T&K-kannustin (tutkimus ja kehitys). Tällaisiin toimiin sijoitetut rahat saa siis joiltakin osin vähentää verotuksessa. Lisäksi listaamattomiin pk-yrityksiin tehtävien sijoitusten hankintameno-olettama nostetaan määräajaksi 50 prosenttiin.

4. Muita
- Kilometrikorvauksia leikataan
- Varainsiirtoverotusta tarkistetaan
- Työtulovähennystä kasvatetaan
- Perusvähennystä korotetaan
- Yli 100000€ vuodessa ansaitsevien ansiotuloverotusta kiristetään (ns. solidaarisuusvero)
- Yli miljoonan euron perintöjen verotusta kiristetään (näitä on noin 100 kpl vuodessa)

Aika pitkälti nämä olivat siis sellaisia päätöksiä, jotka oli arvattavissa. Eipä tuo nyt ihan hirveän suuri yllätys ollut, että hallitusohjelma meni romukoppaan tuon ansiotuloverotuksen osalta, sillä tuon tarkastusten tekemättä jättämisen voi katsoa kuitenkin suoraan kiristykseksi. Ehkä itseäni yllätti se, että kaikkia arvonlisäverokantoja nostettiin. Voi kuitenkin olla, että tässä vielä nähdään tuon yleisen arvonlisäverokannan korotus 25 prosenttiin. Myöskin nuo riskisijoittamiseen kannustavat verohelpotukset tuntuvat hieman arvelluttavilta, saa nähdä millaisia säädöskiemuroita niitä varten kehitellään.

Jäädään siis odottamaan varsinaisia lakipykäliä. Moro!

Valtioneuvoston tiedote.

Spekulointia ruoan arvonlisäveron korotuksesta

Helsingin Sanomien uutisen mukaan hallitus pohtii muiden toimien ohessa ruoan arvonlisäveron korottamista 13 prosentista 17 prosenttiin. Tämä olisi jonkinlainen kompromissi hallituspuolueiden välillä. Jonkun arvion mukaan tämä lisäisi verotuloja 500 miljoonaa euroa vuodessa.

Hallitusneuvotteluissa demareille arvonlisäveron korottaminen taisi olla jonkinlainen kynnyskysymys. Veisihän alv:n nosto taas askeleen lähemmäs kohti tasaverotusta. Demarit ovat kai muutamia vuosia sitten myös vastustaneet ruoan alv:n laskemista, joten tilanne on siltäkin osin hankala. Tuossa HS.fi:n uutisessa mainitaan ainoastaan "kokoomuslähde", joten voisiko olla niin, että tällaisen paljastuksen antaminen kesken neuvotteluiden on jonkinlaista poliittista taktikointia ja painostusta.. Se kai lienee yleisesti tiedossa, että oikeistopuolueet kannattavat yleisenkin arvonlisäveron korotusta.

Ruoan alv:n nosto koskettaisi tietysti kaikkia varallisuustasosta riippumatta, sillä tarvetta nimeltä nälkä on vähän vaikea jättää huomioimatta. Valitettavasti nämä perustarpeet ovat juuri niitä, joihin vähemmän varakkaan kansanosan tulot suurimmaksi osaksi menevät. Tämä korotus siis kirpaisisi erityisesti vähätuloisten kukkarossa.

Voisivatkohan demarit kenties joustaa kannastaan? Mielummin prosentti tai kaksi lisää yleiseen kantaan ja ruokaan ei kosketa?

(Toinen kysymys on se, että jos ruoan alv:ta nostetaan, kompensoidaanko tämä jotenkin tulonsiirroilla tai indeksikorotuksilla (todennäköisesti), ja kuinka paljon nämä sitten syövät verotuloista?)

Käsittämätön työryhmä

"Pääomamarkkinastrategiaa laatineen työryhmän tavoite on saada aikaan kasvua. Ilman kasvua ei ole menestyviä pääomamarkkinoita ja toisaalta toimivat pääomamarkkinat ovat osaltaan edistämässä taloudellista kasvua."

Konsernijohtaja Kari Stadighin johtama työryhmä julkaisi tänään raportin, jossa pohditaan "kansallista pääomamarkkinastrategiaa".

Tässä lyhyt katsaus työryhmän raporttiin, kursiivilla työryhmän ehdotukset ja alla kommentti.

1. Verottomien osinkojen raja pitäisi nostaa 2500 euroon.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja Hetemäen työryhmä ovat ehdottaneet, että kaikkien osinkojen tulisi olla veronalaisia. Verottomien osinkojen rajan nostamista voitaisiin ehkä perustella hallinnollisten rasitteiden vähenemisellä, muttei juuri muutoin.

2. Verokannuste pk-yrityksiin tehtäville pääomasijoituksille (eli bisnesenkeleille).

Käytännössä verokannuste tarkoittaisi sitä, että kasvuyrityksiin tehtävät riskisijoitukset saataisiin joiltakin osin tai kokonaan vähentää verotuksessa. Riskinottoon kannustaviin verohelpotuksiin olisi suhtauduttava varauksella.Tällaisiin pääomasijoituksiin liittyy moraalikadon vaara: jos sijoittajan ei tarvitse huolehtia siitä, palautuuko pääoma joskus vai ei, riskialttiiden sijoitusten hyväksikäyttö voi kasvaa.

3. Valtion pitäisi myydä omistustaan.

Yksityistäminen edustaa lyhytnäköistä politiikkaa, jonka onnistumista tulisi arvioida kriittisesti.

4. Työryhmä haluaisi myös poistaa sukupolven vaihdoksia haittaavan perintö- ja lahjaveron.

Vuoden alussa perintö- ja lahjaveroon I veroluokkaan lisättiin uusi vyöhyke, jossa yli 200.000 euron perinnöstä menee 16% veroa. (Tämän lisätuottoarvio oli noin 35-40 miljoonaa euroa). Sukupolvenvaihdoksiin on jo nykyisessä verolainsäädännössä olemassa helpotuksia, tietyissä tilanteissa se voidaan tehdä jopa ilman veroseuraamuksia. Perintö- ja lahjavero on lähinnä varakkaiden vero; yli 200.000 euron perintöjä on vuosittain noin 1000 kappaletta ja näiden osuus veron tuotosta on noin kolmasosa.

5. Työryhmä ehdottaa myös kotitalousvähennyksen palauttamista ennalleen

Kotitalousvähennyksen rajoja on juuri laskettu, katso tarkemmin tämä.

6. Asuntolainojen korkovähennyksen poistaminen.

Tämä ehdotus lisäisi verotuksen neutraalisuutta suhteessa vuokra-asumiseen.

---

Tässä vielä työryhmän kokoonpano:

Kari Stadigh Sampo Oyj:stä.
Jouni Hakala työ- ja elinkeinoministeriöstä
Satu Huber Eläke-Tapiolasta
Jaakko Kiander Ilmarisesta
Eva Liljeblom Hankenista
Sari Lounasmeri Pörssisäätiöstä
Timo Löyttyniemi Valtion eläkerahastosta
Pekka Paasikivi Oras Invest Oy:stä
Jukka Ruuska Suomen Asiakastieto Oy:stä
Kaarina Ståhlberg Nokia Oyj:stä

Raportti kokonaisuudessaan JA
Valtiovarainministeriön tiedote.

Muutokset 2012: Ansiotulojen verotus

Eipä tässä enää kauaa mene, kun esitäytetyt veroilmoitukset kolahtavat postiluukusta. En ole vielä tarkastellut noita henkilöverotuksessa tapahtuneita muutoksia, joten aloitetaanpa ansiotulojen verotuksesta.

Tausta
"Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn ja investointihalukkuuden sekä työllisyyden edistämiseksi yhteisöveroa alennetaan ja huolehditaan siitä, ettei palkkatulojen verotus kiristy millään tulotasolla. Työllisyyttä edistetään myös keventämällä pienituloisen työn verotusta, mikä kannustaa työn vastaanottamiseen." (Hallitusohjelma s.12)

Mitä?
Ansiotuloa ovat muun muassa palkat, eläkkeet ja erilaiset etuudet kuten opintoraha. Tuloverolaissa (61§) ansiotulo on määritelty seuraavasti: "Ansiotuloa on muu tulo kuin 2 luvussa tarkoitettu pääomatulo." Pääomatulon lähteet on siis lueteltu periaatteessa kattavasti, ja ansiotuloksi kipataan kaikki muu mikä ei sinne sovi.

Miksi?
Suomessa on niin sanottu eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa (luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien) ansiotulot ja pääomatulot verotetaan erikseen ja siten myös eri veroprosenteilla.

Kenelle maksetaan?
1. Valtiolle progressiivisen tuloveroasteikon perusteella
2. Kunnalle kunnallisveroprosentin mukaan
3. Seurakunnalle kirkollisveroa

Kuinka paljon?

1. Valtion vuoden 2012 taulukko:

2 & 3. Kunnallisveroprosentit ja kirkollisvero:
Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2012

Muut muutokset
1. Työtulovähennyksen enimmäismäärän korotus 740€ --> 945€
2. Kunnallisverotuksen perusvähennys 2250€ --> 2850€

Edellä mainitut vähennykset tehdään automaattisesti, joten niitä ei tarvitse erikseen hakea.

Muuta kiinnostavaa
- Yhteensä tuloverotus kevenee 920 miljoonaa euroa (HE 50/2011 ja HE 130/2011)

- Niin sanottua luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennystä jatketaan vuodella (lahjoitukset tieteelle ja taiteelle saa tietyin edellytyksin vähentää verotuksessa)

- Ulkomaalaisten avainhenkilöiden lähdeverolakia jatketaan taas neljällä vuodella (koskee vain suuripalkkaisia ulkomailta tulevia asiantuntijoita)

- Veronmaksajien laatima kiinnostava ja havainnollistava artikkeli siitä, kuinka palkansaajan tuloverotus jakautuu vuonna 2012.

- Verohallinnon artikkeli muutoksista

Kiinteistöjen verotus (perusasioita)

Koska Verohallinto on alkanut postittaa niitä kahta miljoonaa (!!) kiinteistöveropäätöstä, päätin vähän kerrata mistä oikein on kyse.

Mikä?
Kiinteistövero

Mistä lasketaan?
1) maan arvosta ja
2) rakennusten arvosta

Ei koske
1) metsämaata
2) maatalousmaata

Kuka maksaa?
1) se, joka omistaa kiinteistön vuoden alussa (1.1.) tai
2) kiinteistön hallintaoikeuden haltija, jos kiinteistöllä on hallintaoikeussopimus

Puolisoiden yhdessä omistamalle kiinteistölle määrätään kiinteistövero omistusosuuksien suhteessa erikseen.

Vuokratontilla olevasta rakennuksesta maksaa rakennuksen omistaja ja tontista tontin omistaja.

Kuka saa verotulon?
Kunta, jossa kiinteistö on.

Kuinka paljon maksetaan?
Kunta päättää kiinteistöveroprosentin eduskunnan säätämissä rajoissa. Veron määrä on kiinteistön arvo x veroprosentti. (Kuntien vuoden 2012 kiinteistöveroprosentit.)

Kuinka kiinteistön arvo määritellään?
Pääasiassa kaavamaisesti Verohallinnon antamien ohjeiden mukaisesti.

Kataisen hallituksen hallitusohjelmasta (s.14):

"Hallitus tähtää siihen, että kiinteistöveron osuus kuntien verotuloista kasvaisi vaalikauden aikana. Kiinteistövero siirretään verotulojen tasauksen ulkopuolelle. Kiinteistöverotuksen muutostarpeet, mm. maapohjan erottaminen omaksi kokonaisuudekseen ja tuulivoimaloiden verokohtelu, selvitetään. Kiinteistöveroa ei uloteta maa- ja metsätalousmaahan."

Maapohjan erottaminen omaksi kokonaisuudeksi ehkä helpottaisi metsien saamista kiinteistöveron piiriin.Tätä voisi tukea myös tasausjärjestelmän poistaminen, jolloin metsävaltaiset vähän heikossa hapessa olevat kunnat saisivat pitää metsien kiinteistöverotuksesta saadut lisätulot itsellään eikä se vaikuttaisi enää tasauksessa saatuihin tuloihin.

Rahoitusmarkkinaverosta

Yhteiskunnallista keskustelua ja uutisointia seuratessa on mahdotonta saada yksiselitteistä vastausta sille, mitä rahoitusmarkkinaverolla tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Luultavasti tämä johtuu siitä, että versioita ja ehdotuksia on niin erilaisia, ettei keskustelijat aina itsekään tiedä mistä on kyse. (Hyvä esimerkki on tämä Ylellä käyty keskustelu). Toinen vaihtoehto on, ettei ole päätynyt hyvien lähteiden äärelle

Rahoitusmarkkinavero-nimellä kulkevaa veroa ollaan nyt kuitenkin puuhaamassa kovalla vauhdilla. Ranska on ottamassa sen käyttöön elokuun alussa - riippumatta siitä mitä muut EU-maat tekevät. Myös Suomi on kirjannut veron hallitusohjelmaansa, ja juuri tulleen tiedotteen mukaan asia etenee jo ensi viikolla.

Kataisen hallituksen hallitusohjelmasta (22.6.2011, s. 14):

"Suomi kiirehtii kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa maantieteellisesti mahdollisimman kattavasti. Tavoitteena on globaali vero, mutta ensi vaiheessa kyseeseen voi tulla myös EU:n tasolla toimeenpantava järjestelmä. Niin ikään on tärkeää, että EU:n piirissä valmisteilla olevia rahoitusmarkkinoiden sääntelyhankkeita kiirehditään."

Valtiovarainministeriön tiedote (8.3.2012):

"Tiistain Ecofin-neuvosto saa tilannekatsauksen rahoitusmarkkinaveroa koskevan direktiiviehdotuksen etenemisestä. Suomi kannattaa keinotteluluonteiseen toimintaan puuttuvan kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa mahdollisimman kattavasti maantieteellisesti. Tavoitteena tulee olla globaali vero, mutta ensi vaiheessa kyseeseen voi tulla myös vain EU:n tasolla toimeenpantava järjestelmä."

Jospa siis lähden pohjilta liikkeelle...

Mihin pankkeja tarvitaan? Pankit välittävät rahaa sellaiselle taholle, jolla ei ole riittävästi rahaa omien toimiensa rahoittamiseen. Täällä kansalaistasolla tämä tarkoittaa äärimmilleen vietynä sitä, että Onni Opiskelijan pankkiin tallettamilla kesätyörahoilla rahoitetaan Naapurin Tarjan asuntokaupat. Onni Opiskelija maksaa talletuksille maksetuista koroista lähdeveroa. Naapurin Tarja taas saa vähentää lainansa korot verotuksessa. Tarja on toki joutunut antamaan lainaansa vastaan jonkinlaisen vakuuden, joka todennäköisesti katetaan suurimmaksi osaksi tällä uudella asunnolla.

No mitäs sitten tehdään, kun Pankilla A on hirveä määrä näitä rahakkaita ja Pankilla B taas hirveä määrä näitä lainanottajia? Pankit lainaavat rahaa toisilleen. Pankkien välinen lainaus voidaan tehdä vakuudettomasti. Lainaus tapahtuu pankkien välisellä osakekaupalla ja joukkovelkakirjoilla. Ja -näin olen ymmärtänyt- TÄMÄ rahan liikehdintä on se, mitä rahoitusmarkkinaverolla halutaan itse asiassa verottaa.

No mitä se hyödyttää? Tarkoituksena on ilmeisesti pyrkiä säännöstelemään tätä kauppaa, jolla voidaan samalla ehkäistä lainoilla keinottelua ja rahoituskuplien syntymistä. Rahoitusmarkkinavero olisi varmasti rinnakkainen toimenpide sille, että pankkien pääomavaatimuksia (eli pelkistetysti: kuinka paljon pankilla tulee olla heti nostettavia varoja) ja muuta säännöstelyä kiristetään.

Jonkin arvion mukaan vero tuottaisi EU:n käyttöön 55 miljardia euroa vuodessa. Vertailun vuoksi: Suomessa maksettiin vuonna 2010 kaikkia veroja yhteensä noin 76 miljardia euroa.

Tuossa Ylen keskustelussa veikkailtiin, että vero saattaisi siirtää toimintoja sellaisiin valtioihin joissa vero ei ole käytössä. Tämä on tietyllä tavalla vähän kulunut argumentti, jolla yritetään torpata kaikkia verotusta ja säännöstelyä kiristäviä toimia, vaikkei perustelulle varsinaista totuuspohjaa olekaan. Kaikenlainen säännöstely, joka ehkäisee liian suuria lainoja ja keinotekoisella valuutalla tienaamista, on kuitenkin kannatettavaa. Kaikki mikä vaikuttaa epäilyttävältä todennäköisesti on sitä

On kai vain odotettava, mitä tuolla EU:ssa ja direktiivitasolla saadaan aikaiseksi.

.